Mitä hyötyä on taiteesta?
Minulta kysytään silloin tällöin, mitä hyötyä taiteesta on. Sikstuksen kappelin freskot ovat mieltäylentäviä ihan jo silkkaa historiallisuuttaan, mutta mikä – kysyvät kaverini – oikeuttaa oudon ja joskus myös hyvin pieniin piireihin vetoavan nykytaiteen tekemisen ja levittämisen?
Minä en tiedä. Minulla ei ole tuohon kysymykseen ensimmäistäkään tyhjentävää vastausta. Enkä usko, että siihen kaikkia epäilijöitä tasapuolisesti tyydyttävää vastausta edes onkaan.
Sen kuitenkin tiedän, että taiteesta voi nauttia monella tavalla. Taiteesta nauttiminen ei välttämättä vaadi päräyttävää visuaalista tykitystä tai sydänlankoja näppäilevää tunnekokemusta. Joskus pelkkä teoksen tai taiteilijan olemassaolo riittää hyvään fiiliksen.
Kuulostaako oudolta? Selitän!
Tuossa yläpuolella tekniikkarojun keskellä revittelee Adachi Tomomi. Hän on esiintyjä, runoilija, ohjaaja, soitinrakentaja ja vaikka mitä muuta. Hänen tuotantonsa koostuu suurilta osin valtavirrasta poikkeavasta musisoinnista. Hän esimerkiksi tuottaa musiikkia paidallaan.
En ole koskaan erityisemmin pitänyt musiikista, josta puuttuvat selkeät rytmit ja sävelkulut. Sellainen musiikki on jollakin tapaa hirveän hermostuttavaa ja vaikeasti kuunneltavaa. Enpä ajatellut sen kummemmin siis Tomominkaan tuotannosta innostuvani.
Mutta noita esiintymisvideoita katsellessani tulin silti aivan älyttömän hyvälle mielelle. Toki myönnän, etten edelleenkään pidä sinne tänne tempoilevasta kokeellisesta musiikista. Silti en voi olla hymyilemättä Tomomin touhuja katsellessani.
En voinut olla hymyilemättä, sillä tajusin, että jossain päin maailmaa on henkilö, jonka suurin intohimo on rakennella soittimia vietereistä, kauluspaidoista ja Tupperwaren muovirasioista. Tajusin, että jossain päin maailmaa tämä henkilö käyttää kaiken tarmonsa ja luovuutensa johonkin, jota rakastaa yli kaiken. Ja ennen kaikkea tajusin, että jossain päin maailmaa tämä henkilö pääsee jakamaan intoaan muille; esittämään luovuutensa tuloksia kaikille, joita vain suinkin kiinnostaa.
En ehkä välitä Adachi Tomomin soundista, mutta siitä huolimatta hänen taiteensa koskettaa minua. Se ei vastaa kysymykseen siitä, mitä hyötyä taiteesta on, mutta silti päiväni on monin verroin aurinkoisempi, kun tiedän, että jossain päin maailmaa – ehkä jopa juuri tällä hetkellä – Adachi Tomomi soittaa vieteriä. Ja on onnellinen.
http://www.youtube.com/embed/cmBqTAtnbS0
Adachi Tomomi esiintyy Kiasma-teatterissa 26.4.2012 klo 19.00, osana performanssin ja uuden mediataiteen biennaali Là-Bas’n ohjelmistoa.