Muissa museoissa: Pelaaminen on tekniikkalaji
Tekniikan museossa paraikaa pyörivä erikoisnäyttely Pongista Pleikkaan ei ole laajuudeltaan suuren suuri, mutta nostalgiavaikutus on sitäkin mittavampi. Järjestäjän omin sanoin näyttely onkin täynnä peli- ja pelikonenostalgiaa juuri 1970- ja 80-lukujen video- ja tietokonepelejä pelanneille. Pääosassa ovat siis tämän aikakauden tunnetuimmat pelit ja laitteistot, kolikkopeliklassikkoita unohtamatta.
Aiemmin blogissamme esitelty Helsingin tietokone- ja pelikonsolimuseo esittelee kotitietokoneiden kirjon ehkä kattavammin, mutta Pongista Pleikkaan pääsee taustoittamisessa ja tarinoinnissa askeleen pidemmälle. Pelit ja koneet tulevat myös osaksi arjen historiaa.
Sony Playstation (julkaistiin Euroopassa vuonna 1995) ja Nintendo Gameboy (julkaistiin Euroopassa vuonna 1990)
Nykyisin vallitsevan pelikulttuurin tukijalat lepäävät pitkällä historiassa – merkkipaaluja ovat esimerkiksi myöhemmin Nintendoksi muuttuneen Marufuku-pelikorttiyhtiön perustaminen vuonna 1889, Gottliebin flipperituotannon käynnistyminen vuonna 1931 ja Commodore 64:n markkinoille ilmaantuminen vuonna 1982.
Alkuperäinen Commodore 64 kunniapaikalla vitriinissä
Tältä historialliselta pohjalta ponnistaen näyttelyssä nähdään myös lavastus sen aidon ja oikean kasibitti-Nintendon sijoittumisesta 80-lukulaiseen olohuoneeseen ja Kuusnelosen kunniapaikka pojan kammarissa. Pelottavaa miten paljon näistä huoneen puolikkaista tulee mieleen Berliinin DDR-museon näkemys itäsaksalaisesta kodista.
Nyt sitä NITROa!
Myös kolikkopelivalikoima lämmitti mieltäni, koska mukaan oli saatu legendaarinen Ivan ”Ironman” Stewart’s Super Off Road. Se on niitä harvoja valioluokan pelejä, joihin olen syöttänyt urakalla viikkorahojani paikallisen Citymarketin aulassa. Myöhemmin pelasin kotioloissa melkein yhtä innolla pelin Nintendo- ja Amiga-versioita.
Kotilaitteiden pelivalikoima oli sen sijaan jo 80-luvulla niin laaja, että näyttelyvalikoimaankin on livahtanut tukuittain minulle tuntemattomia pelejä – vaikka siihen aikaan pelejä hamstrattiin vinot pinot keinoja kaihtamatta.
Nero 2000 -tietovisailu on nettipeli Älypään esi-isä ja innosti allekirjoittanuttakin yksinkertaisten kysymyspelien ohjelmointiin Basicilla.
Näyttelyn äänimaisema muodostuu oldskool-pelimusiikista, joka herättelee sekin oivalla tavalla peliveteraanin muistia: Boulder Dash, Bubble Bobble, Pacman… Vaikka kyllähän näitä tulee kuunneltua muutenkin aina silloin tällöin, tai ainakin uustulkintoja ja remixejä. Tämäkin on yksi hyvä esimerkki digitaalisen pelaamisen ympärilleen luomista alakulttuureista.
Näetkö sinäkin TAC-2:ssa ystävälliset kasvot?
Näyttely on toteutettu useiden yhteistyökumppaneiden kanssa, joita ovat esimerkiksi Sähkömuseo Elektra, Pelikonepeijoonit ja Raha-automaattiyhdistys. Pongista pleikkaan jatkuu vuoden 2014 puolelle saakka, mutta museovierailua ei siltikään kannata lykätä. Eikä ainakaan isänpäiväviikonloppua pidemmälle, jolloin yleisö pääsee taas pelailemaan retrokoneilla!
Pongista Pleikkaan 24.4.2013 – 26.1.2014, Tekniikan museo
Ps. Myös Kiasma tarjoilee kattauksen peliasiaa Level up – pelit nykytaiteessa -tapahtumassa 23. marraskuuta. Onko nykytaiteessa sijaa videopeleille?