”Olen Musta Kobra. Olen väärissä nahoissa.”
Kiasma-teatterissa lauantaina 14.4. alkava On Ice käsittelee cheerleadausta hieman vinksahtaneen päähenkilönsä vinkkelistä. Ohjaaja Maija Hirvanen avaa seuraavassa tekstissä On Ice -esityksen taustoja. Take it away, Maija!
Vuonna 1999 sain kutsun cheerleaderiksi Turun palloseuran jääkiekon SM-liigan otteluihin. Mustatukkaisena, vakavana taidetyttönä kutsu tuntui niin absurdilta, että se täytyi ottaa vastaan. Samaan aikaan luin ahkerasti kulttuuriteoriaa. Tein muistiinpanoja kokemuksesta. Ajattelin tehdä siitä esityksen täytettyäni 60 vuotta. Mutta aihe otti varaslähdön 2009. On Ice -soolo valmistui 2009.
10 000 katsojaa seuraa jääkiekon Suomen liigan TPS HIFK -peliä. Liukastelen muiden cheer leadereiden kanssa tolppakorkoisissa saappaissa jäälle. Taputan käsiäni, Joan Jettin kappale pauhaa, savukone puskee pilviä valoshown sekaan. Ilmassa haisee testosteroni, kylmä, olut, popcorn. Käyn outouden tunteella. Olen tässä, nyt, vaikkakin itseni ulkopuolella, yksin ihmisten keskellä, katseen kohteena. Yleisö hurraa kun pelaajat luistelevat. Olen Musta Kobra. Olen väärissä nahoissa.
Muistikuvaani cheerleaderina toimimisesta yhdistyy nöyryyttävyyden ja epämukavuuden tunteita (olin tuohon aikaan liian ujo moiseen hommaan), mutta myös outoa huvittavuutta. On Ice -teokseen siirtyi jotakin näistä kokemuksista. Anna-Maija Terävä, On Ice:n esiintyjä, on lavalla Anna-Mennä, hahmo, joka suoriutuu tehtävistään kunnialla, mutta jotenkin vinksahtaneena. On Ice lähestyy (nais)asiaansa koomisesti ja fyysisesti, myös itseironisesti.
Vierailimme On Icea tehdessämme cheerleadingin SM-kisoissa Anna-Maijan kanssa. Olimme ihmettyneitä siitä kirkumisen, kannustamisen, kyyneleiden ja meikin määrästä, joka jäähallissa oli läsnä. Tässä lajissa oli meille kyse joukkuhengestä, kiinnostuksesta akrobaattisiin taitoihin, kilpailuhengestä ja itsekurista.
Jääkiekkocheerleaderit eivät tee akrobaattisia temppuja, vaan tanssivat askelia ahtailla portailla. Tarkoitus on myös näyttää hyvältä ja pitää tunnelmaa yllä. Oma suhteeni tähän kulttuuriin on erilainen, koska liitin kokemukseni samalla taiteellisiin pohdintoihin. Olin falski cheerleader, jonka pääasiallinen kiinnostus oli ihan muualla kuin jääkiekossa (vaikka täytyy myöntää, että parin vuoden aikana itse pelistäkin oppi aika paljon).
Cheerleader-maailmassa on silti jotakin, joka kiinnosti minua henkilökohtaisesti. Kuten kysymykset katseen vallasta, katsottavana olemisesta, katsomisesta. Kuka on tilanteissa statisti, kuka valokeilassa? On Icessa cheerleader on pääroolissa, soolona lavalla 45 minuuttia. Fantasioin tanssityttönä siitä, että yhtäkkiä huutaisin ääneen lujaa täysin asiattomia asioita väärään aikaan tai että siitä että putoaisin portailta. Myös tämä fantasia epäonnistumisesta tai vinksahtamisesta seurasi minua On Ice -teokseen.
Minulta on monta kertaa kysytty, käsitteleekö On Ice cheerleadausta. Varmaan käsittelee jollakin tapaa, muttei suoraan. Varsinainen pointti on minulle muualla. Cheerleaderin hahmo on avain laajempien aiheiden kuten suorittamisen kulttuurin, sukupolvien välisten suhteiden ja luopumisen pariin. Yksi yleisinhimillisistä huolista on se, miten toiset ihmiset näkevät oman kehoni, itseni, sen mahdollisuudet ja rajat. Esityksen hahmo, Anna-Maija esittämä Anna-Mennä, on käynyt läpi tämän huolen niin moneen kertaan, että antaa esityksessä sille jo piut paut. Tämä on yksi niistä syistä, miksi Anna-Mennän hahmoon liittyy vapautumisen tunteita, ja usein myös naurua.
Maija Hirvanen
On Ice (re-make 2012)
Esitykset:
la 14.4. klo 15 , su 15.4. klo 15 ja ke 18.4. klo 19
Lauantain ja keskiviikon esitykset suomeksi, sunnuntain esitys englanniksi.
Kesto 1h
Liput 15/10€
Kuva: Aada Niilola