Spontaaneja veistoksia

downey_thisishowweroll.jpg

Tiilipino ostoskärryissä, palava palmu lastenrattaissa, puistonpenkki rullaluistimilla. Yhdysvaltalaisen Brad Downeyn videoteosta This is How We Roll (2011) katsoessa silmien eteen vyöryy odottamattomia tapahtumia. Tuttuja esineitä yllätyksellisellä tavalla yhdisteltyinä.

Downeyn leikkisässä kaupunkitaiteessa ei välttämättä luoda mitään uutta vaan päivitetään ja muokataan olemassa olevia elementtejä. Esimerkiksi mainittu This is How We Roll kommentoi humoristisesti skeittausta, tuota kaupunkilaisille tuttua urbaanin liikkumisen muotoa. Tukholmalaisen katutaitelija AKAY:n kanssa toteutettu video näyttää, mitä tapahtuu, kun kadulta löytyneet esineet siirtyvät vuorostaan renkaille.

Elokuvaa ja maalausta opiskellut Brad Downey on julkisen tilan taiteilija, jonka hyppysissä katukivet, lyhtypylväät, puistonpenkit ja työmaa-aidat muuttavat muotoaan. Julkisen tilan arkkitehtuurin ja kalusteiden hyödyntäminen ja toisaalta väärinkäyttö ovat tyypillisiä Downeyn työskentelylle. Hänen teoksissaan katutilan ja taiteen raja on liukuva.

Paitsi visuaalista mielihyvää, Downeyn kaupunkitaideteokset synnyttävät katsojassa tai ohikulkijassa myös oivalluksen hetkiä. Leikkisyydestä ja huumorista huolimatta teoksissa on usein kriittinen sävy. Ne haastavat katsomaan arkisia asioita ja tuttua ympäristöä uusin tavoin, kiinnittämään huomiota kaupunkitilan epäkohtiin ja muuttumiseen.

downey_scars.jpg

This is How We Rollin lisäksi Kiasmassa on tällä hetkellä esillä toinenkin Downeyn teos. Scars-niminen installaatio (2012–13) sai alkunsa Düsseldorfissa työmaa-aidasta leikatusta suojapeitteestä. Pressuun oli painettu kuva sen suojaamasta tiiliseinästä. Aitaan vähitellen kertyneet reiät, viilletyt tekstit ja palkeenkielet oli kursittu umpeen ruosteisella rautalangalla.

Tästä inspiroituneena taiteilija viritti rautalangalla kolme pressua rullattaviin sermeihin. Installaatioon kuuluu myös kolmen valokuvan sarja, jossa työmaa-aita näkyy alkuperäisessä ympäristössään. Downeyn käsittelyssä arvottomatkin materiaalit muuttuvat taiteeksi.

Brad Downeyn teokset ovat esillä Huone X:ssä 13.6.–7.9. osana Kiasma Hitsiä. Teokset hankittiin Kiasman kokoelmiin keväällä 2014.

Noora Happonen

Kirjoitus perustuu Leevi Haapalan tekstiin.

KUVAT: Brad Downey

Kulttuuri Suosittelen Ajattelin tänään

Maalaamisen ilo

Jos ei ole koskenut siveltimiin ja maaleihin vuosiin, ajatus maalauskurssista voi jännittää. Siitä huolimatta päätän osallistua Kiasmassa järjestettävälle intensiivikurssille, jota ohjaa taiteilija Tiina Mielonen. Pian huomaan, ettei täällä tarvitse olla ammattilainen eikä edes harrastelija. Osa on maalaamassa ensimmäistä kertaa elämässään. Kiinnostus riittää.

Käytämme työskentelymme lähtökohtana omavalintaista postikorttia tai kuvaa, samaa tekniikkaa, jota Tiina soveltaa omissa maalauksissaan. Yllätyn, miten monesta ensisilmäyksellä tavanomaisesta valokuvasta alkaa löytyä kiinnostavia värejä, sommitelmia ja yksityiskohtia. Päädyn kuvaan, jossa on puun lehvästön muodostama pitsimäinen kuvio. Rajaan sitä Tiinan tapaan post-it -lappujen avulla. Muodostuu uusi kuva-alue, jossa on pilkahdus alkuperäisestä valokuvasta.

verkkoon_postit_lyijykynat.jpg

Luonnostelemme ensiksi vapaasti lyijykynin ja akvarellein. Tiinan mukaan luonnostelu auttaa maalausvaiheessa. Kiinnitän huomiota kuvan valoon ja sommitteluun: siihen, mikä on tummaa ja mikä vaaleaa, mitä kuvasta on mukana ja mitä jää pois. Tarkoituksena ei ole jäljittää valittua kuvaa vaan saada siitä ideoita.

verkkoon_luonnostelut2.jpg

Pohjustamme maalauspohjina toimivat mdf-levyt joko vaaleankeltaisella tai -punaisella. Levyjen pohjustaminen tuo työhön valoa ja hehkua. Tiina kehottaa miettimään maalausvaiheessa erityisesti värien käyttöä ja sävyjen sekoittamista. Halutessaan Tiinalta saa apua, jos värioppi tuntuu heprealta. Apupöytä täyttyy paleteista, pensseleistä ja vesikipoista. Sitten on aika vetää ensimmäiset siveltimenvedot isolle levylle.

verkkoon_maalipaletit.jpg

Vähitellen valitsemani keltainen pohjaväri peittyy erilaisten sävyjen ja muotojen alle. Erikokoisilla siveltimillä saa erilaista jälkeä: leveää, kapeaa, pyöreää, täplikästä, utuista, tarkkarajaista. Maalikerroksen paksuutta voi säädellä ohentamalla akryylivärejä vedellä. Värien käytössä saa olla luova ja omaperäinen. Kokeilen, miltä näyttävät sinertävät puunlehvät ja keltainen järvi.

verkkoon_vaiheessa_valmis3.jpg

Valmista työtä katsoo ylpeänä, vaikkei siitä mestariteosta tullutkaan. Oman maalauksensa saa kotiin viemisiksi. Mutta sen lisäksi kurssilta jää käteen muutakin: uudelleen löytynyt maalaamisen ilo ja taiteilijan vinkit ja opit, joita ei muualta olisi saanut. Ohjaajan saamien kiitosten perusteella samaa mieltä tuntuivat olevan muutkin kurssilaiset. Tekemisen riemu tarttuu.

Maalattu mielikuva -intensiivikurssi Kiasmassa 4.–5.6. Kurssin ohjaaja Tiina Mielonen on yksi Kimpassa-näyttelyn taiteilijoista. Ilmoittaudu mukaan.

Lue myös aiempi blogaus aiheesta!

Noora Happonen 

Kulttuuri Suosittelen Ajattelin tänään