Missä on jalkani, mihin se on kadonnut? / Hän menetti jalkansa, mihin se katosi?/… / Pommi sen vei.

Näin keskustelevat sopraano ja kuoro Janet Cardiffin ja George Bures Millerin ääniteoksessa Korppiparvi, joka on esillä Kiasmassa 20. toukokuuta saakka. Ammattimainen oopperalaulutyyli liittyneenä absurdiin librettoon synnyttää kohtaukseen mustan huumorin sävyttämän vivahteen. Ikävä aihe esitetään oopperaparodian kautta, täysin palkein.

Irrallinen jalka mainitaan myös Korppiparven kahdessa kertomuksessa painajaisunesta, jotka kuullaan osana teosta Janet Cardiffin äänellä. Hiekkarannalla olevasta hylätystä majasta löytyy pariton ihmisen jalka, yllään sukka ja lenkkitossu. Toisessa, sotilastukikohtaan sijoittuvassa unikohtauksessa, komentaja puolestaan uhkailee karkuria jalan irti leikkaamisella. Heti sen jälkeen soi teosta varten sävelletty ”Pahan jalan marssi” (”Bad Foot March”), jota seuraa kliimaksina uhmakas venäläinen sotilasmarssi raskaine saappaaniskuineen.

Makaaberi aihe irtonaisesta jalasta sai alkunsa taiteilijoiden lukiessa kauhu-uutisia pommitusten tuhoista Irakin sodan ajalta. Kehosta irtileikkautuneet raajat olivat usein ainoita jäljelle jääneitä, tunnistettavissa olevia osia uhreista. Korppiparven käsikirjoituksen edetessä irrallisesta jalasta tuli teoksen toistuva motiivi. Jalkoihin liittyvät myös teoksessa kuultavat äänet tilan halki kulkevista kävely- ja juoksuaskelista aina marssiviin joukkoihin.

Kuten usein käy, todellisuus on tarua ihmeellisempää. Vähän ennen Korppiparvi-teoksen ensiesitystä Sydneyssä vuonna 2008 Janet Cardiff ja George Bures Miller saivat lukea kanadalaislehdistä outoja uutisia Vancouverin rannikolle huuhtoutuneista irrallisista ihmisen jaloista. Osalla niistä oli vielä tallella toinen lenkkitossu.  

Jari-Pekka Vanhala
Amanuenssi