Muutama viikko sitten tulikin jo puhuttua hiukan katutaiteesta, mutta aihe nousi taas ajankohtaiseksi, kun kahvilakäynnillä törmäsin ylläolevaan sähkökaappia koristaneeseen hevoseen.

Olen vuosien mittaan napsinut paljon kuvia graffiteista, tarroista ja muista itseäni ilahduttaneista katutaiteen helmistä. Joskus sotkut talojen seinissä ärsyttävät, mutta usein vastaan tulee aidosti hauskoja ja ympäristöään kaunistavia teoksia, joita on kiva jakaa eteenpäin.

Lähden siitä, että jos joku on luovuuttaan hyödyntäen jättänyt jäljen kaupunkitilaan, se on lähtökohtaisesti kaunista. Tai jos ei kaunista niin ainakin jollakin tapaa lohdullista. Tulee sellainen olo, että kaupungissa on muutakin kuin harmaata betonipölkkyä ja kiireisiä ihmisiä.

Tiinatuulia kirjoitti katutaiteesta ansiokkaasti Lilyssä jo viime vuoden puolella. Kannattaa lukaista kirjoitus ja sen kommentit. Meinasin itsekin sorvata jotakin samantyyppistä, mutta mitäpä tässä turhia vuodattamaan, kun muut ovat jo sanoneet saman niin hyvin 🙂

Laitan vastaisuudessa tänne blogiin itseäni riemastuttanutta katutaidetta. Sekä tuoreita havaintoja että arkistojen parhaita paloja. Vinkatkaa, jos löydätte hienoja teoksia! Tai mikä vielä parempaa, kirjoittakaa niistä itse ja käyttäkää Lilyn katutaide-tunnistetta.

Kuten eräs katutaidefani koko genren tiivisti: ”Tyyli ja toteutustapa ovat vapaita, kunhan teoksista löytyy sielua ja toteutuksesta tyyliä.”