Saattaa sisältää nykytaidetta

4.11.2014 kiasma

Fiktiivistä valoa tunnelin päässä

Suljen silmäni. Kuulen mielessäni kolahtelevia askeleita tyhjässä luonnontieteen museossa. Avainnippu kilisee ja loisteputket surisevat. Ehkä yksi on rikki ja päästelee epämääräistä plink-plink -ääntä. Vartija nousee jakkaralle ja vaihtaa lampun.

Tällaiseksi kuvittelen hetken, jolloin yhdysvaltalainen taiteilija Dan Flavin saa vuonna 1961 inspiraation ensimmäisiin loisteputkista koostuviin installaatioihinsa. Kiasma goes Taidehalli -näyttelyssä esillä olevat Flavinin teokset rakentuvat pystysuorassa olevista vaaleanpunaisista, keltaisista ja vihreistä neonvaloputkista. Taiteilija on kuvannut teostensa olevan huomaamattomia ja yhtä mitäänsanomattomia kuin arkkitehtuurimme kulku. Hänen mukaansa ne ylistävät tavallisuutta.

Minimalismi on minulle vaikeaa. Ei siten, ettenkö ymmärtäisi vaan siten, että tarinallistan kuitenkin näkemäni. Taidehallin juhlavassa arkkitehtuurissa neonvaloa tulviva kapea näyttelytila ei jää huomaamatta. Syksyn pimeydessä valo melkein sattuu silmiin. Teosten ohi käveleminen on ylevä kokemus – uskonnollinen jopa uskonnottomalle.

Kävelen Taidehallin rappusia alas. Neonvalorivistöstä jää yllättävän lämmin jälkikuva. Heleästi kaikuva, ei mykkä.

Maria Rantamaula

Kiasma goes Taidehalli -näyttely on auki su 16.11. asti.

Dan Flavin opiskeli pappisseminaarissa 1947-1952 ja työskenteli useissa New Yorkin museoissa 1950- ja -60-luvuilla muun muassa vartijana ja hissinkäyttäjänä.

Kuva: Dan Flavinin teokset Nimetön (Annamarielle ja Gianfrancolle) 3, 4 ja 5. Kansallisgalleria/Pirje Mykkänen.

Avainsanat: nykytaide, Taidehalli

Kulttuuri Suosittelen Ajattelin tänään

30.10.2014 kiasma

Kivitöitä

Richard Longin teos Kuivuuden ympyrä, 1989, Taidehallissa.

Richard Longin teos Kuivuuden ympyrä (1989) Taidehallissa.

Tämä elämys saapui Taidehalliin 32 punaisessa muuttolaatikossa.

Niin brittitaiteilija Richard Longin teosta säilytetään Kiasman varastossa. Jokainen hiekkakiven murikka on kääritty erikseen ohueen solumuoviin, jotta ne ovat suojassa kolhuilta ja pölyyntymiseltä.

Taideteosten säilytys, hoito ja esillepano ovat maallikolle kutkuttava mysteeri mutta konservaattoreille arkea.

Miten Kuivuuden ympyrä asetettiin esille? Taiteilijan ohjeen mukaan tietenkin.

Kiasman konservaattori llkka Heikkinen näyttää minulle paperin, jossa on havainnekuva ympyrästä sekä käsin kirjoitettu selostus sen kokoamisesta. Alareunassa on varmuudeksi taiteilijan huomautus, että tämä piirros ei ole taideteos eikä sitä pidä kopioida.

Richard Longin Kuivuuden ympyrä rakenteilla

Ensimmäiset kivet Taidehallin lattialla.

Esillepano aloitettiin piirtämällä Taidehallin lattiaan liidulla kaksi samankeskistä ympyrää, säteeltään 180 ja 80 senttiä. Kivet aseteltiin niiden väliselle alueelle reunoista alkaen. Aluksi tehtiin yksi kerros ja sen jälkeen lisättiin kiviä niin, että keskikohdaltaan ympyrä on 2–3 kiven paksuinen.

Ohje neuvoo, että teoksen pinnan on oltava rosoinen ja satunnaisen näköinen mutta kokonaismuodon tasapainoisen pyöreä.

Lähikuva Kuivuuden ympyrästä

Näennäisen huoleton look valkoisesta hiekkakivestä.

Richard Long ei ollut mukana teoksensa ripustuksessa, mutta moni taiteilija haluaa olla, varsinkin jos esillepano on teknisesti vaativa. Toiset taas pysyvät mielellään kaukana koko jutusta.

Taiteilijan toiveet ja ohjeet teoksen esillepanosta, hoidosta ja ylläpidosta selvitetään tarkkaan, kun uusia teoksia hankitaan museon kokoelmiin.

Kuivuuden ympyrän rakentaminen Taidehallin lattialle vei kaksi päivää. Kuulostaako hitaalta? Konservaattori naurahtaa, että Longin teos on siitä harvinainen, että sen esillepano on nopeampaa kuin poispurku. Satojen kivien paketointi on nimittäin hidasta hommaa.

Richard Longin teos on esillä Kiasma goes Taidehalli -näyttelyssä, joka on avoinna 16.11. asti.

Kuvat 1 ja 3: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen
Kuva 2: Minna Raitmaa

Avainsanat: Kiasma, Taidehalli

Kulttuuri Suosittelen Höpsöä