Taiteesta ja terveystarkastuksista
Olen huomannut, että terveystarkastuksista tulee huomattavasti siedettävämpiä, kun bongailee vastaanotolla olevia tauluja ja taidejulisteita.
Case in point, tänään terkkarilla katselin Kandinskyn työtä Succession, vuodelta 1935. Tai siis julisteversiota siitä.
Samalla kun terkkari valutti käsivarrestani verta putkiloon, mietin, että Kandinskyn biomorfisen abstraktion kauden orgaaniset muodot sopivat terkkarin vastaanotolle hirmu hyvin. Ovat kivoja ja värikkäitä, mutta eivät kumminkaan mitään mikkihiiriä, joten vakavamieliset aikuisetkin kehtaavat katsella pidempään. (Itse kyllä katselisin mikkejäkin ihan mieluusti, mutta harvemmin näkee muuta kuin Vakavaa Taidetta. Tai hevosjulisteita.)
Mutta toisaalta teos kuuluu Kandinskyn viimeiseksi jääneelle kaudelle, mikä tekee kuvan leikkisistä nölliäisistä hiukan surullista katsottavaa. Vaikka teos näyttää pursuavan elämää ja iloa, se on oikeastaan vanhan miehen yhteenveto koko aiemmasta taiteellisesta urastaan. Synteesi nuoremman minän ajatuksista ja tyyleistä.
Ehkä orgaaninen leikkisyys ja vimma yhdistettynä elämän väliaikaisuuteen ja vanhenemisen vääjäämättömyyteen on juuri sitä, mitä terkkarin vastaanotolla kaivataan.
Kandinsky – Kaikkien terveystarkastuksissa kärvistelevien sankari!
