Muissa museoissa: Surrealistisia postikortteja sadan vuoden takaa
Suomen valokuvataiteen museossa on paraikaa meneillään näyttely Surrealismia ja silmänlumetta. Näyttely pitää sisällään lähes 500 valokuvapostikorttia 1900-luvun alusta. Kuten nimikin jo kertoo, liikutaan varsin kaukana realismin tuolla puolen. Aikakauden ja näyttelyn keskeistä sanastoa ovat surrealismin ohella camp ja dada.
Esitteen mukaan 1800–1900-lukujen vaihde on ollut sekä taiteen että tekniikan suurta nousukautta: Upouusi valokuvateollisuus ja postikortti löivät hynttyyt yhteen ja synnyttivät mielenkiintoisen aikalaisilmiön. Erityisesti Saksassa ja Ranskassa levinnyt villitys monistui miljooniksi surrealistisiksi korteiksi. Tämä postikorttitaiteen kulta-aika päättyi ensimmäisen maailmansodan melskeisiin, mutta kuvat jäivät elämään ja inspiroimaan – Itse Picassonkin kerrotaan hakeneen innoitusta taiteeseensa juuri tästä korttigenrestä.
Aihepiiriltään kortit rönsyilevät sinne ja tänne, vaikka ne näyttelyssä onkin pakattu omien teemakokonaisuuksiensa alle. Usein malleina ovat toimineet varieteetaiteilijat ja sirkusväki – mielenkiintoisia ihmisiä, jotka ovat mitä luultavimmin poseeranneet keskivertoihmistä hanakammin. Toki korteissa käsitellään fantasian, roolileikkien ja yleisen söpöstelyn lisäksi suurempiakin teemoja. Erotiikka, sota ja uskonto esiintyvät näyttelyssä diaesityksinä omissa erillisissä katseluteltoissaan.
Näyttelyn seiniltä löytyi myös muutamia jättikokoisia postikorttisuurennoksia.
Kortit ovat ehdottomasti oman aikansa Photoshop-taidetta. Tekeminen on perustunut konkreettiseen leikkaa-liimaa toimintaan, kuvien värittämiseen käsipelillä sekä piirrosten ja valokuvien yhdistelyyn. Vanhana photoshoppaajana täytyy vain ihailla työn jälkeä! Toinen nykyaikainen vastine näille korteille ovat hassut julisteet, joita 80- ja 90-luvuilla kaupattiin kirjakaupoissa maisema-aihelmien ja urheiluautokuvien ohella. Lapsista laaditut hassut söpöstelykuvat elävät nykyäänkin, esimerkiksi Anne Geddesin vauvakuvat lienevät monille tuttuja.
Koska näytteillä olevat postikortit ovat, kuinkas muutenkaan, postikortin kokoisia, niitä mahtuu näyttelysaleihin melkoiset määrät. Katsojan täytyy kulkea tiukasti pitkin seinustoja, jotta korttien kuvat pystyy hahmottamaan. Tätä näyttelyä ei voi kävellä läpi nopeasti. Kortti, kortti, kortti… välillä katsojalle annetaan hengähdys- ja seikkailutauko, kun reitti kulkee raskaiden verhojen rajaaman käytävän läpi – katsomaan lisää postikortteja!
Näyttelyssä on myös näppärä ääniopassysteemi. Paitsi että voit soittaa seinällä näkyvään palvelunumeroon ja kuunnella nauhoitteen, selostuksen saa auki myös älypuhelimella QR-koodeista. Kannattaa ottaa nappikuulokkeet mukaan.
Omia suosikkejani näyttelyssä olivat mm. Amerikkalaiset ”liioittelukortit” ja sotapropagandistiset surrealisoinnit. Terveiset vaan kuraattori Harri Kalhalle!
Surrealismia ja silmänlumetta Suomen valokuvataiteen museossa 15.12.2013 saakka.
