Vielä muutaman viikon ajan ne onnekkaat, jotka tekivät ajoissa huonevarauksen, voivat viettää unohtumattoman – ja ehkä unettoman? – yön Helsingissä Hotelli Mantassa. Japanilaisen taiteilijan Tatzu Nishin taideprojekti antaa ainutkertaisen mahdollisuuden tutkailla Havis Amandan pronssi-ihon patinahuntua lähietäisyydeltä. Manta-hotellissa yön viettänyt Kiasman intendentti Arja Miller kertoo taideteoksen kanssa (ja taideteoksessa) vietetyn yön olleen hieno elämys, tosin hieman normaalia viileämpi pronssipatsaasta hohkannen kylmyyden vuoksi.

Taideteoksessa nukkuminen ei sinällään ole mitään uuttaa, yöpymispaikat ja -muodot vain vaihtuvat. Muutama vuosi sitten Pariisissa oli mahdollisuus viettää hotelliyö Palais de Tokyo -museon katolle nostetussa Hotel Everlandissa. Se oli sveitsiläisen taiteilijaparin L/B:n (Sabina Lang ja Daniel Baumann) suunnittelema retrotyylinen kapseli, josta avautui upea näköala yli kaupungin. Hotelli oli käytössä kaikkiaan 557 yötä. 

New Yorkin Guggenheim-museossa on voinut viettää hotelliyötä saksalaisen taiteilijan Carsten Höllerin installaatiossa Revolving Hotel Room (2008). Se on seinätön, hitaasti pyörivä rakenne, jossa enimmillään kaksi henkeä kerrallaan saattoi yöpyä. Pari vuotta myöhemmin Höllerin hotelliteos oli käytössä Rotterdamissa, Museum Boijmans Van Beuningenissa. Silloin yöpymishintana oli yhdeltä hengeltä 275 euroa ja kahdelta hengeltä 450 euroa.

Myös museossa tai galleriassa nukkuva taiteilija tai julkisuuden henkilö voi olla taideteos. Varhainen esimerkki on amerikkalainen taiteilija Chris Burden, joka vietti performanssissaan Bed Piece (1972) newyorkilaisgalleriassa 22 päivää sängyllä lepäillen, ottamatta kontaktia katsojiin.

Brittitaiteilija Cornelia Parker ulkoisti nukkumistyön näyttelijä Tilda Swintonille teoksessaan The Maybe. Sen ollessa ensi kertaa esillä Lontoossa Serpentine Galleryssä vuonna 1995, mahdollisuudesta tuijottaa lasivitriinissä nukkuvaa elokuvatähteä ei tiedotettu, vaan se jäi yllätykseksi galleriaan muuten tulleille. Kun performanssi toteutettiin samalla idealla New Yorkin MoMAssa vuonna 2013, sosiaalisen median kautta salamannopeasti levinnyt tieto nosti sen hetkessä etusivun taideuutiseksi.

On olemassa hieman etäännytetympiäkin nukkumisen katseluun perustuvia teoksia, kuten Andy Warholin viisituntinen klassikkofilmi The Sleep (1962) ja brittiläisen Sam Taylor-Woodin madridilaisessa hotellihuoneessa vuonna 2004 kuvaama tunnin mittainen videomuotokuva David Beckhamista – tietenkin nukkumassa.

Jari-Pekka Vanhala

Kuvat:
Arja Miller
Hotel Everland, Pariisi 2007. Photo © L/B.