Varovainen katse, ulko-oven avaus ja pyöröovien pyöräytys. Jussi saapuu sisään Kiasmaan ensimmäistä kertaa. Emme voi olla Eevan kanssa päästämättä hersyvää naurua. Pian paikalle saapuvat myös Karri ja Esko. Viimeisenä paikalle pyyhältää Mari, jonka seurueessa on mukana kaksi kyläilemään tullutta 13-vuotiasta poikaa.

Olen vihdoin saanut Kiasman opastetulle Ihastu ja vihastu -kierrokselle osan opiskeluaikaisen ainejärjestöni Boomi ry:n hallitusporukasta. Olen kauan sitten keskustellut Jussin kanssa aamuneljään siitä, miksi taidetta kannattaa tukea julkisin varoin. Nyt kuulen, että Jussi voitti tuon väittelyn. Olin vuosia luullut toisin.

Oppaamme Annika jakaa meille pinkit peukutuslaput ja lähdemme kävelemään ramppia ylös kohti Eija-Liisa Ahtilan näyttelyä. Katsomme ensimmäisenä Ahtilan Rukoushetki-teoksen, joka kertoo koiran kuolemasta. Monikanavaisuus ja selkeän kronologisen kerronnan puuttuminen jakaa mielipiteitä. Peukkuja annetaan joka suuntaan.

”Kiasma tarkoittaa muun muassa aivojen osaa, jossa näköhermot risteävät. Tässä rakennnuksen osassa arkkitehti Steven Hollin ajatus risteyskohdasta näkyy erityisen selkeästi”, kertoo Annika meille siirtyessämme 3. kerroksesta 4. kerrokseen. Kuulen, kuinka seurueeni loppupää kommentoi kiasma-sanan merkityksen muistuttavan heitä markkinointiviestinnän tenttikirjojen nuolilla varustetuista kaavioista.

Siirrymme Marja Kanervon näyttelyyn. Taiteilijan höyhenistä, jäteöljystä ja sahanpurusta koostuva teos Ryijy ihastuttaa kantaaottavuudellaan. ”Sähän olet muuttamassa – olisiko tässä teille teos uuteen kotiin?”, Jussille ehdotetaan. Karri on jo kierroksen alussa todennut, että jos Jussille sanomistamme lauseista poistettaisiin ironia, jäljelle ei välillä jäisi mitään. “Mieheni on öljyalalla, joten eihän tästä voi olla pitämättä”, Eeva kommentoi.

Kanervon hiuksista ja hampaista koostuvat teokset tuntuvat osasta kaikkein vaikeimmin lähestyttäviltä, vaikka juuri hiukset kertovat ihmisyydestä paljon. Marja Kanervon näyttely huipentuu 5. kerroksen isoon näyttelysaliin. Arkkitehtuuri saa erityistä kiitosta, vaikka itse teos ENEMMÄN/VÄHEMMÄN saa osalla peukun kääntymään puoliväliin tai alaspäin. ”Tällainen arkkitehtuuri sopisi myös marketteihin. Esko-market voisi hyvinkin näyttää tältä”, kommentoi kaupan alalla työskentelevä ystäväni.

Tutun porukan kanssa oli mukava jakaa kesäinen torstai-ilta nykytaiteen parissa. Peukutukset eri suuntiin jakautuivat ennalta-arvaamattomalla tavalla – vähän kuin aikoinaan äänet maanantai-iltojen pitkään venyneissä kokouksissamme.

Maria Rantamaula

Ihastu ja vihastu -kierros Kiasman sivuilla »

Kuvat: VTM/KKA, Pirje Mykkänen