Videopelit – käypää museosisältöä

Viime vuoden lopulla Museum of Modern Art otti kokoelmiinsa tukun tietokonepelejä. Suomessakin on kokemuksia pelien museoinnista, mutta aina niitä ei muisteta arvostaa kuten pitäisi.

myst-island-5.sm_.jpg

MoMA:n mukaan pelit edustavat myös taidetta, mutta esillä ne ovat design-kategorian alaisuudessa (Architecture and Design collection). MoMA:n suunnitelmissa on kartuttaa kaikkiaan kymmenien pelien kokoelma, mutta ensimmäiseen hankintaerään valikoitui 14 peliä:

• Pac-Man (1980)
• Tetris (1984)
• Another World (1991)
• Myst (1993, yläkuvassa)
• SimCity 2000 (1994, alakuvassa)
• vib-ribbon (1999)
• The Sims (2000)
• Katamari Damacy (2004)
• EVE Online (2003)
• Dwarf Fortress (2006)
• Portal (2007)
• flOw (2006)
• Passage (2008)
• Canabalt (2009)

Nämä pelit ovat, kuten muutkin tarkoin valitut museoesineet, sekä historiallisesti että kulttuurillisesti merkittäviä. Myös pelisuunnittelun monipuolisuus on otettu kokoelmahankinnoissa huomioon: myyntihitin status kauniilla grafiikoilla ei ole riittänyt hankintakriteeriksi. Pelien lisäksi MoMA:ssa tarvitaan tietysti koneitakin, joilla pelit pyörivät.

simcity2000_pc.gif

Omat suosikkini valikoimasta ovat selkeästi Tetris, Another World ja Sim City 2000. Osa uudemmista peleistä on päässyt kokonaan ohi tutkan.

Suomessa museaalisiin pelielämyksiin voi uppoutua Helsingin tietokone- ja pelikonsolimuseossa sekä piakkoin avautuvassa Tekniikan museon näyttelyssä Pongista Pleikkaan.

Lue lisää MoMan sivuilta: Video Games: 14 in the Collection, for Starters

Hyvinvointi Mieli Suosittelen

Kun sanat muuttuvat kuviksi

taulut.jpg

Kiasman Tosi kyseessä -näyttelyssä viidennen kerroksen seinälle on ripustettu kolmen nuoren miehen suuret kasvokuvat. Kauempaa katsottuna ne näyttävät valokuvilta keistä tahansa tavallisista parikymppisistä kundeista. Jotenkin kaksi heistä näyttää kuitenkin tutummalta – missä olen nähnyt heidät aiemmin?

Teosteksti auttaa muistamaan mistä on kyse. Tuttuus nousee mieleen: Muistanhan minä ne iltapäivälehtien kirkuvat lööpit ja erikoispaksut ”lue kaikki koulusurmista” -uutisoinnit. Muistan lukeneeni lukuisia kolumneja ja pääkirjoituksia aiheista ja katsoneeni TV-keskusteluja, joissa eri alojen asiantuntijat analysoivat miksi nuori ihminen surmaa koulutovereitaan ja sitten itsensä? Muistan sen ahdistuksen ja tuskan mitä koin, kun ajattelin surmattujen ja surmaajien läheisiä.

Nyt kohtaan uuden tavan nähdä nuo kasvot, koulusurmaajat Kiasman seinällä. Mutta taiteilija haastaa katsojan: Keskimmäisessä kuvassa on hän itse – Harri Pälviranta – hänkin kuin kuka tahansa nuori mies. Jos en tietäsi tätä, menisi hänkin mielessäni koulusurmaajasta. Tuoltahan ne näyttävät, tavallisilta nuorilta miehiltä, joilta kukaan ei odottaisi äärimmäisiä tekoja.

Lähempää katsottuna huomaan, että valokuvilta näyttävät teokset ovatkin kollaaseja sadoista eri lehdistä leikatuista aseisiin ja väkivaltaan liittyvistä uutisoinneista. Teos on toteutettu hämmentävän hienolla tekniikalla. Väkivalta ympäröi meitä painettuna sanana ja taiteilijan työssä painettu sana on muuttunut kasvokuviksi. Se antaa uudenlaisen näkökulman vaikeaan asiaan ja mietityttää vielä pitkään.

Inka Hein
Kiasman yhteistyöpäällikkö

Kulttuuri Suosittelen