Korkeajännitys vol 2 – lastenkutsut Kiasmassa

Päivä ei ala kovin hyvin. 3-vuotiaalle on valjennut että isoveljen synttäreillä lahjat menevät isoveljelle. Omasta paketista löytynyt poliisiauto ei paljon lohduta. Onneksi iltapäiväksi on luvassa jännitystä koko perheelle, 5-vuotissynttärit Kiasman työpajassa.

Vieraat kokoontuvat aulaan. Tai yrittävät kokoontua. Kun osallistujat ovat 2-5 -vuotiaita pikkupoikia, leviää pakka jo alussa. Sitten jännittää ja ujostuttaa.

Huomio 1: Seuraavalla kerralla pukeudu leveähelmaiseen hameeseen, jonka alle mahtuu kaksi poikaa.

Työpajassa kokoonnutaan kopiokoneen ääreen. ”Nyt otetaan tällä laitteella kopiot jokaisen naamasta tai vaikka käsistä,” pajaopas kannustaa. Kukaan ei halua laittaa päätään masiinaan. No, äiti on rohkea. Työnnän naamani koneeseen ja nappaan ulostyöntyvän kopion näyttääkseni sen lapsille. Kauhistus, kuvakulma oli todella epäimarteleva.

Huomio 2: Laihduta 20 kiloa ja meikkaa huolellisemmin.

Silppuan kuvan nopeasti ja työnnän päivänsankarin kopiokoneen uumeniin ennen kuin poika ehtii protestoida.

kaisu.jpg

Lopulta suurin osa vieraista on kopioitu ja lapset ryhtyvät muokkaamaan kuvista sankareita tusseilla ja lehdistä leikattuja kuvia liimaamalla. Nyt onkin sopiva aika asetella tarjoilua esille. Virhe. Kun valtava kakku kannetaan pöytään, ilmiintyvät lapset pöydän viereen silmät kiiluen. Hädin tuskin saan loput ruuat pöytään.

Huomio 3: Kakku keskeyttää kaiken toiminnan. Opettele tekemään näkymätön kakku tai laita tarjoilu esille myöhemmin.

paloaut.jpg

Aikuisvieraita oli houkuteltu juhliin lupaamalla tutustumiskäynti vasta-avattuun Jouko Lehtolan näyttelyyn. Kahvittelun jälkeen voisi siirtyä näyttelytiloihin. ”NYT MENNÄÄN KAIKKI KATSOMAAN TAIDENÄYTTELYÄ!”, päivänsankari kailottaa. Sekunneissa lapsijoukko on pakkautunut hissin oven eteen eikä maanitteluista huolimatta perääntynyt tuumaakaan.

Huomio 4: Älä arvioi lasten taidenälkää.

Dan Perjovschin näyttely hiljentää yleisön. Piirsikö taiteilija oikeasti tussilla suoraan seinään? Miten hän ylsi noin korkealle? Mykistyneet lapset kuuntelevat kun kerron, että taiteilija ajeli nostimella ylös ja alas, ihan mielin määrin ja piirsi seinään mitä halusi. 

13_2_perjovschi00d.jpg

Kunnioittavaa hiljaisuutta kestää noin kymmenen sekuntia ja sitten joukko suunnistaa Jouko Lehtolan näyttelyyn. Pienet kakuntahmaamat kädet ojentuvat kohti valokuvateosten kiiltäviä pintoja ja vanhemmat tekevät supersankarimaisia syöksyjä estääkseen tarkemman tutustumisen kansallisomaisuuteemme. Sivusilmällä näen kun salivalvoja hälyttää radiopuhelimella paikalle apujoukkoja. Onneksi nopeimmat ovat nähneet näyttelyn noin 30 sekunnissa ja tiukassa pihtiotteessa marssivat takaisin Pajaan.

Huomio 5: Opettele liikkumaan valon nopeudella.

Pajassa juostaan vielä muutama kierros pöytien ympäri. Pajaopas hymyilee rauhallisena ja jakaa halukkaille taustapahveja teosten viimeistelyyn. Kun viimeisetkin vieraat saapuvat näyttelystä on kiitosten aika. Kaikki saavat mukaansa oman sankarikuvansa.

Illalla nukkumaan mennessä juttelen päivänsankarin kanssa päivästä. Juhla oli hieno, Kiasmassa kivaa ja vieraat mukavia. Ainoa puute löytyi lahjoista: kukaan ei tuonut mitään metallista.

Huomio 6: ”Kirjoita äiti ylös ensi vuotta varten: metallinen Volvo-merkkinen maastopoliisiauto, jossa on pystyperä ja samanlaiset takavalot kuin pikkuveljen autossa. Yläosa on sininen ja alaosa valkoinen, jossa lukee Poliisi.”

Näyttelykuva: VTM/KKA, Petri Virtanen

Suhteet Ystävät ja perhe Suosittelen

Todellista, ikävä kyllä

Elokuvia ja videoteoksia voidaan nykyään koostaa valmiina olevaa, muiden kuvaamaa materiaalia käyttämällä. Esimerkiksi jo nykytaiteen klassikkoteoksiin luettava, amerikkalaisen taiteilijan Christian Marclayn The Clock (2010) on 24 tunnin non-stop videoteos, joka koostuu lukemattomista Hollywood-elokuvista saksituista kohtauksista, joissa näkyy kello ja sen osoittama aika. Eli kun kello on videon esityspaikassa vaikkapa 12:06, niin kuvassa näkyy samaa aikaa näyttävä kello, sekunnilleen. Voi vain kuvitella mikä urakka filmipätkien etsimisessä vuorokauden kestoiseen taide-elokuvaan on ollut!

Vastaavaa tapaa on käyttänyt romanialainen ohjaaja Andrei Ujica, joka on luonut propaganda-aineistoon perustuvan elokuvaelämäkerran diktaattori Ceausescusta. Ujica keräsi elokuvaansa The Autobiography of Nicolae Ceausescu (2010) paljolti ennen näkemätöntä kuva-aineistoa Romanian television ja kansallisen elokuva-arkiston kätköistä. Aineistosta, jota löytyi yli tuhannen tunnin edestä, syntyi kolme tuntia kestävä montaasi. Se esitetään sellaisenaan, ilman kommenttiraitaa. Tapahtumat ovat surrealistisesta mielettömyydestään huolimatta dokumentteja tosielämästä, irvokkaaksi muuttuneesta valtakaudesta, jota kesti pitkät vuodet 1965-89.

http://www.youtube.com/watch?v=qd3H9X-Yl2k

Andrei Ujican mukaan diktaattorin voidaan ymmärtää olevan eräänlainen taiteilija, joka ilmaisee itseään oman egonsa kautta. Se, ilmeneekö vallastaan juopuneen narsistin itsekorostus hyvien vai pahojen tekojen kautta, onkin sitten toinen kysymys. Esteettinen liioittelu, yleinen suuruudenhulluus ja kohtuuttomuus kuuluvat joka tapauksessa diktaattorien arkeen, ainakin se käy Ujican elokuvafreskosta hyvin selville. Etenkin kuvat Ceausescun valtiovierailusta Pohjois-Koreaan saavat lopulta hymyn hyytymään diktaattorien ilmaistessa itseään mahtipontisten seremonioiden avulla. Kohtaus ei ole peräisin Hollywood-spektaakkelista, valitettavasti.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta