Muissa museoissa: Oi aikoja, oi tapoja!

museotila.jpg

Päivälehden museossa on meneillään vielä parisen viikkoa näyttely Oi aikoja, oi tapoja! – Maailma Kari Suomalaisen silmin. Näyttely kokoaa yhteen Kari Suomalaisen (1920-1999) vuosikymmenet Helsingin sanomilla, joiden aikana ärhäkän mielipidevaikuttajan nimimerkki ehtikin koristaa lehden pääkirjoitussivua yli 7500 kertaa.

Karin piirrokset ilmestyivät aikakautena, jolloin Suomi modernisoitui nopeasti. Kulttuuripuolella koettiin abstraktin modernismin esiinnousu, samalla kun suuri yleisö kääntyi massatuotetun viihteen puoleen. Näyttelyssä olevat työt kuvaavat Kari Suomalaisen tuntoja tämän historiallisen murrosvaiheen keskellä.

pilakuva.jpg

Kari oli sotimassa käynyt jääräpää ja ilmaisi mielipiteensä hyvinkin peittelemättömästi poliittisissa pilapiirroksissaan. Hän arvosteli esimerkiksi suomettumista ja Kekkosta, mutta paheksui myös pasifismia, ylenkatsoi YK:ta ja vihelsi piut paut vihreälle liikkeelle. Äkkiseltään ei ehkä uskoisi millaisen kulttuurikodin kasvatti oli kyseessä.

Kaikki tuskin pitävät Karin näkemyksistä, etenkään nykypäivänä, mutta mielipiteistä huolimatta piirrokset peilaavat mainiolla tavalla aikaansa. Kari onnistui ohittamaan suomalaisen itsesensuurin lukuisia kertoja ja kylmän sodan aikana hänestä tuli suorastaan kansakunnan varaventtiili suhtautumisessa Neuvostoliittoon.

Tunnettuja karikatyyrejä olivat päivän poliitikkojen lisäksi eri puolueita luonnehtivat hahmot, kuten Kokoomusta kuvaava sotilaskypärään pukeutunut pastori tai lihava Keskustan isäntä. Poliitikkovalikoiman lisäksi muita klassisia hahmoja olivat mm. lehtimiessopulit, pultsarikaksikko Kustu & Arska sekä Karin oma hahmo, joka myös seikkaili tapahtumissa mukana.

kokoomushahmo_small.jpg

Nyky-Suomessa tuskin syntyy yhtä pitkäaikaista ja laajalti tunnettua pilapiirtäjää kuin Kari, sillä ilmiön edellyttämää yhtenäiskulttuuria ei ole enää olemassa. Sen jälkihehkuna on nähtävissä lähinnä Aku Ankka ja TV-ohjelma Putous – kenties seuraava koko kansan suosikki onkin Karim Suomalainen.

Karin ura Sanomilla päättyi erimielisyyksiin vuonna 1991, kun hänen maahanmuuttokriittistä pilapiirrostaan ei julkaistu. Alkuperäisen Karin piirroksiin perehtymällä voi yrittää myös arvailla, olisiko Kari piirtänyt myöhemmin Muhammed-pilakuvan ja millaisen (kovan) kohtelun olisi saanut puolestaan Nykytaiteen museo Kiasma käänteineen.

Tieteen ja taiteen ero on siinä, että edellisen tuloksista saattaa nauttia, vaikkei ymmärtäisi tiedettä — kun sen sijaan taiteesta voi nauttia vain sen verran kuin sitä ymmärtää.
– Kari

Päivälähden museo on Helsingin Sanomain Säätiön ylläpitämä erikoismuseo, joka esittelee Helsingin sanomien historiaa ja suomalaista uutistyötä pysyvän perusnäyttelynsä kautta.

Kuvat:
Näyttelykuva: Laura Oja
Pilapiirroskuva: © Kari Suomalaisen perikunta
Kokoomusfiguurin kuva: Janne Heinonen
 

Kulttuuri Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta

Michelangelo Perjovschi: Suoraan seinään jo 1500-luvulta lähtien

Helsingissä voi juuri nyt tehdä vertailevaa taidehistoriaa tutustumalla kahteen eri näyttelyyn, joita yhdistää aiheena suoraan seinäpintoihin toteutetut kuvasarjat. Ajallisesti ja tilallisesti suuremman luokan maalausurakkaa käsittelee Sinebrychoffin taidemuseon Michelangelo-näyttely. Siinä on esillä luonnoksia ja muuta materiaalia liittyen Vatikaanin Sikstuksen kappelin freskoihin. Kiasmassa on puolestaan esillä suoraan seinäpintoihin maalitussilla piirtävän Dan Perjovschin tilateos.

perjovschi.jpg

Michelangelon maalausurakka kesti kymmenisen vuotta, Perjovschi teki omaa tilaustyötään runsaan viikon päivät.  Molemmat ovat taiteilijoina mitä ilmeisimpiä oman aikakautensa tuotteita. Michelangelo edustaa antiikista ihanteensa ammentanutta renessanssitaiteilijaa, joka ilmensi itseään annetun uskonnollisen aihepiirin puitteissa. Perjovschi taas noudattaa oman aikamme muodollisesti sallivampaa itseilmaisua ja piirtämisen teknistä vapautta. Oman aikansa nykytaide ei kuitenkaan ole koskaan itsestäänselvyys: Michelangelon maalauksia arvosteltiin pian niiden valmistumisen jälkeen liiasta alastomuudesta ja hahmojen paljaimpia paikkoja peiteltiin maalilla.

kuvapari.jpg

 

Tarkkojen anatomisten tutkielmien jälkeen Michelangelo osoittaa Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyssä lennokkaamman, ”perjovschilaisen” puolensa kirjaamalla tekstein ja kuvin ylös leipää, viiniä, kalaa ja vähän muuta suuhunpantavaa, nopeasti musteella paperille ikuistettuna: renessanssinkin aikana elettiin arkea. Perjovschi taas käyttää kanankoipiaihetta maailman taloudellisen epätasa-arvon kuvaamiseen.

Jari-Pekka Vanhala

Kuvat:
Dan Perjovschi piirtää Kiasmassa 2013. Kuva: VTM/KKA, Petri Virtanen
Michelangelo, Kolme ruokalistaa, 1518. Casa Buonarroti
Dan Perjovschi, Rikas/Köyhä, 2013. Kuva: VTM/KKA, Petri Virtanen

Kulttuuri Sisustus Suosittelen