Torstai-iltana työpäivän päätteeksi näpyttelen navigaattoriin osoitteen Turunlinnantie ja suuntaan Kulttuurikeskus Stoaan, jossa tämänvuotisen URB-festivaalin kansainvälinen vieras, ranskalainen Cie Dans6T -ryhmä esiintyy. Seuralaiseksi lupautuu pienen vastaanhangoittelun jälkeen esikoinen, jonka mielestä tanssi nyt ei ole ollenkaan poikien juttu. No tämä tanssi kyllä on, vakuutan.

Hieman tosin mietityttää, ovatko esityksen teemat – valtakulttuurin ulkopuolelle sulkeminen, vieraantuneisuuden kokemus ja käsitykset sukupuolesta ja kulttuurisesta taustasta identiteettimme rakentajina – 6-vuotiasta kiinnostavaa materiaalia, mutta koska esitys kestää alle tunnin, päätän ottaa riskin.

Alku ei ole lupaava. Saliin saapuessamme esiintyjät lämmittelevät lavalla. ”Eikö noi jätkät parempaan pysty?”, tuhahtaa 6-vuotias kriitikko ja asettautuu salin takaosaan aivan käytävän viereen.

Kun esitys alkaa, vauhti tempaa mukaansa ja hivuttaudumme vaivihkaa keskemmälle. Esityksen kohokohtia ovat seuralaiseni mielestä kakofoninen puheosuus, päälläseisonta ilman käsiä, käsilläseisonta yhdellä kädellä ja muu akrobatia, vihaista esittävä nainen, skeittaus sekä naisten kengät käsiinsä pukenut peruukkipäinen mies. Myös pimeä sali, jossa esiintyjät liikkuvat taskulamppujen valossa saa kehuja: ”olipa hyvä että noille tuli lamput mukaan”. Kritiikkiä saivat liian lyhyt skeittauskohtaus ja ”ihan lällyt taistelut, ei ne edes taistele oikeasti”. Plussan puolelle siis jäätiin reilusti ja elämys oli molemmille mieleenpainuva.

Itse ihailen kerrasta toiseen URB-festivaalilla esiintyvien tanssijoiden uskomatonta kehon hallintaa ja sitä näennäistä helppoutta, jolla fyysinen ja intensiivinen esitys viedään läpi. Jokainen lihas tietää mitä tekee.

Piia Laita

Cie Dans6T –ryhmän esitys Alterité (Toiseus) vielä perjantaina 8.8. klo 18 Kulttuurikeskus Stoassa.

Kuvat: Cie Dans6T/ Laurent Ferraglio, Gilles Vidal