Yö museossa

1_yon_pimeina_tunteina.jpg

Kello raksuttaa pikkutunteja. Läppäreiden valot heijastuvat keskittyneisiin kasvoihin. Sormet napsuttavat uutta taiteilja-artikkelia. Tieto tarkentuu ja rakenteet hioutuvat. Joku kaataa kolajuomaa, toinen hörppii kahvia. Käynnissä on Suomen ensimmäinen vuorokauden kestävä Wikimaraton. Tänä yönä Kiasmassa valvotaan aamuun asti.

Heti alkuun on myönnettävä, että olen täysi Wiki-noviisi. Koskaan ennen en ole koskenut Wikipedian sisältöön tai kommentoinut sen artikkeleita, vaikka olen turvautunut sen tarjoamaan tietoon viikoittain, jopa lukenut tentteihin Wikipedian äärellä. En vain ole tajunnut artikkeleiden muokkaamisen jujua, sen helppoutta, miten näppärästi lähteet ja diffit asettuvat ja miten hauskasti artikkelit täydentyvät. Miten merkitykselliseltä tuntuu, kun on oma Wiki-tili eikä ole enää pelkkä Wikipedian ip-käyttäjä.

1_wikimedia_finland_edustaa.jpg

Taidan olla hieman hurahtanut Wikipedian logiikkaan. Miten koukuttavaa on kasvattaa yhteistä tietopankkia, hioa ja parannella artikkelia museorakennuksen arkkitehtuurista, lisäillä kuvia. Se on niin hullu tunne, kun on juuri julkaissut artikkelin ja joku muokkaa sitä hetken päästä jossain päin maailmaa. Tietenkin se olisi kannattanut muotoilla noin, tietysti. Miksi en heti tajunnut?

2_keskiyon_opastus.jpg

On ihmeellisen palkitsevaa jakaa tietoa ja touhuta yhdessä. Kiasmassakin on lopulta kyse jakamisesta, yhteisestä tiedosta ja omaisuudesta. Kiasman nykytaiteen kokoelmat ovat osa valtion taidekokoelmaa. Ne ovat siis kaikkien suomalaisten yhteisiä, ne ovat sun ja mun. Kiasma pitää niistä vain huolta.

Kaisa Karvinen

Kiasman Wikimaraton pidettiin 1.-2.2.2013

Kuvat: VTM/KKA, Petri Virtanen

Kulttuuri Suosittelen Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Ääniä pinnan alta

lily_tk_bratkov2.jpg

Oletko jo kuullut, miten venäläinen nykypoppi soi Kiasmassa taukoamatta? Zveri-yhtyeen hitti Dlya Tebya (”Sinulle”) toimii ääniraitana Sergei Bratkovin videolle. Roman Bilykin tulkitsema laulu julkaistiin yhtyeen debyyttialbumilla vuonna 2003. Se on nykypäivään tuotu versio rosvoromanttisesta Bonnie & Clyde -teemasta. Laulun sanat kertovat nuoresta parista, jolle kaikki näyttää olevan mahdollista ja sallittua:

”Neljä asetta, kaksi pistoolia, kaksi kranaattia. / Vielä viimeinen suukko, ja on aika paeta.”

Bratkovin videon Balaklava Drive kuva-aiheena ovat satama-altaaseen hyppäävät kaitaluiset pojat, täynnä nuoruuden intoa, vailla pelkoa tulevaisuudesta tai veden pinnan alla vaanivista vaaroista. Niihin viittaavat, konkreettisena installaation osana, videokuvan eteen lattialle – ”veden pinnan alle” – sijoitettu betoni- ja rautaromu.

Mustavalkoiselle videolle taltioidut pojat härnäävät kohtaloaan sukeltelemalla Balaklavan satamassa, jonka pohjalla väijyy Krimin sodan aikaista laivaromua. Nämä historian jäänteet eivät ole näkyvissä, mutta ne saattavat yhä vahingoittaa. Teoksen nimi viittaa kuolemaa halveksivaan hurmokseen, johon venäläisen upseerin kerrotaan lietsoneen miehistöään. Myöhemmin Balaklavan satama oli Neuvostoliiton salainen sukellusvenetukikohta: menneisyys elää teoksessa pinnan alla.

Kappaleen alkuperäinen musiikkivideo: 

http://www.youtube.com/watch?v=q5kjFx1nYsE

Teos on esillä osana näyttelyä Tosi kyseessä: Dokumentti nykytaiteessa Kiasman kolmannessa kerroksessa 10.3. saakka.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Kuva: VTM/KKA, Pirje Mykkänen

Kulttuuri Musiikki Suosittelen