Tatuointeihin voi jäädä koukkuun

Ville Valo lepää Kämp-hotellin sviitin sohvalla vetämässä sätkää omiin ajatuksiinsa vaipuneena. Vasenta kättä peittää koristeellinen tatuointi ranteesta olkavarteen.

Katse kiinnittyy alastomaan ylävartaloon, jossa vasenta nänniä kiertää muusan etunimen ensimmäinen kirjain. Kyse oli lahjasta. Villen tapa osoittaa, kuinka paljon hän muusastaan piti.

Ville Valon ensimmäinen tatuointi oli sydän-kuvio ranteeseen, mutta kuten tiedetään, tatuointien keräämiseen jää helvetin helposti koukkuun. Koska tatuoinnit ovat esteettisesti kauniita juttuja, niitä on pakko saada lisää.

Tämän vuoden maaliskuun Demi-lehti tiesi kertoa Los Angelesissa tatuointiliikettä pyörittävästä tatuointitaiteilijasta Kat von D:stä. Hän oli tatuoinut vuonna 2002 Ville Valolle heartagrammin oikean nännin ympärille. Sama kuvio kuulemma löytyy myös Katin vasemmasta keskisormesta.

Jouko Lehtola aloitti uransa musiikin parissa ikuistaen rockbändejä keikoilla, osa kuvista päätyi rock-lehtien sivuille, osa bändien edustusmateriaaliksi. Villen ja Joukon tiet risteytyivät vuonna 1999, kun Lehtolaa pyydettiin kuvaamaan HIM:n toisen levyn kansikuvaa. Razorblade Romancestä tuli bändin myydyin levy. Samana vuonna Lehtola aloitti Merkitty iho -valokuvasarjan.

Jouko Lehtolaa kiinnosti ihmisruumis taiteen kohteena ja pintana. Sopivat mallit löytyivät tutuiksi käyneistä rock-piireistä, muusikoista, joiden elämäntyyliä tatuoinnit alleviivasivat. Toisen ryhmän muodostivat tavalliset ihmiset, joihin Lehtola törmäsi tatuointimessuilla.

Tatuoiminen tuli lailliseksi Suomessa vasta 80-luvun puolivälissä, siksi ensimmäiset tatuoinnit ja lävistykset tehtiinkin itse. Varmaankin siksi Maaseudun sivistysliitto ennakkoluulottomasti sisällytti Merkitty iho -valokuvasarjan osana ITE-taiteen näyttelyä 2000-luvun alussa.

Eija Aarnio

Jouko Lehtola, Ville sarjasta Merkitty iho, 1999
Kuva: VTM/KKA, Petri Virtanen