Viikko neljä ja ei mitään kerrottavaa

Ronja

9.11 121,1 kg

16.11 117,0 kg

23.11 115,2 kg

28.11  113,5 kg

7.12 114,0 kg

Viikkotulos: +0,5 kg

Kokonaistulos: -7,1 kg

 

Miten loppu voi ihminen olla?

 

Mun edellisen viikon väsymys on käynyt nyt ylitsevuotavaksi ja olen kokenut olevani todella ylirasittunut. Jouduin laittamaan mun whatsupista ilmoitukset pois käytöstä, jotta saan rauhaa viesteistä ja ilmoituksista. Ei sillä, ettei ystävät ja heidän kanssaan viestittelyt kiinnostaisi, mutta päätin, että katson ne sitten omalla ajalla kun se minulle sopii. Tykkään olla aina tavoitettavissa ja pyrin vastaamaan viesteihin aina nopeasti, mutta koen myös tietynlaista stressiä asiasta. Nyt opettelen siitä pois ja pidän puhelinta pääosin aina äänettömällä ja rauhoita illan niin, että edes värinä ei ole päällä. Tuntuu, että vähän on auttanut.

En pystynyt treenaamaan viimeviikolla kuin yhden kerran. Yhden. Tunnen riittämättömyyttä asiasta ja ahdistaa tämä väsymys. Olen aina ollut touhuileva ja energinen ihminen, mutta arvostan myös omaa rauhaa ja yksinoloa. Nyt tuntuu, että persoonallisuus on ihan muuttunut, koska ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Nukun huonosti ja en palaudu päivistä. Asiat valvoittaa iltaisin ja se häiritsee rentoutumista. Olen kokeillut syvärentoutusharjoituksia, mutta pään sisällä äänet on voimakkaat joten rentoutushetkeen on vaikea päästä sisään.

 

Vaihdoin työtä hetki sitten ja nautin tästä uudesta työstä todella kovasti. Tykkään ihan älyttömästi mennä töihin ja touhuta siellä asioita. Toki esimiesasemassa olo tuo mukanaan myös paineita ja erilaista stressiä mitä elämässä on aiemmin ollut. Lisäksi aamuvuorot. Voi helvetti. Olen koko ikäni tehnyt pääosin ilta- ja yövuoroa ja aamuihin tottuminen on ollut haasteellista. Herääminen on niin mielettömän vaikeaa, että joka aamu saa pakottaa itsensä ylös, vaikka töihin meneminen ei tunnu itsessään pahalta.

Voisiko se olla syy tähän julmettomaan väsymykseen? Elämä on muuttunut hyvin pienessä ajassa hyvin nopasti useilla eri osa-alueilla. Stressaanko liiasta ja en ole itselleni tarpeeksi armollinen? Kuuntelenko liian heikosti omaa mieltä ja kehoa? Mitä voin tehdä tälle tilanteelle, jossa en löydä itseäni burnoutista?

 

Noita kysymyksiä olen miettinyt ja paljon. Koen tuntevani itseni erittäin hyvin ja osaan tulkita suurinta osaa tunteistani, mutta silti en löydä tähän ratkaisua. Miksi?

Mulle on nyt useat eri ihmiset huomauttanut siitä, kuinka väsyneeltä ja ryytyneeltä näytän, joten ainakin ne tunteet on aitoja ja ne alkaa näkyä ulospäin. Mun kulissit kaatuu ja tuntuu pelottavalta näyttää heikkoutta tai väsymystä.

Mulla ei oikeesti oo viikosta mitään muuta kerrottavaa. Siivosin kodin ja sain kaikki pyykit pestyä, sekä siivottua vaatehuoneen. Tein töitä, tosi paljon töitä. Treenasin kerran ja söin ohjeiden mukaisesti.

tosin..

oli mulla _taas_ bileet viikonloppuna. Ollaan ystävien kanssa pidetty joka vuosi itsenäisyyspäivän illallinen ja koronasta huolimatta ei haluttu skipata välistä. 5 aikuista, 2 lasta ja 2 koiraa. Pysyttiin rajoituksissa ja oltiin vastuullisia. Hyvää ruokaa, ihanaa seuraa ja viiniä! Nää on niitä iltoja milloin kerätään voimia ja koetaan onnellisuutta. En vaihtais näitä pois mistään hinnasta.

Kuten alussa kerroin, niin olen jättänyt puhelimen käytön vähemälle. Tästä syystä johtuen, mulla ei ole yhtään kuvaa laittaa julkaisuun. Oon ehkä vähän huono bloggaaja, mutta koitan olla tästäkin stressaamatta. Onneksi meillä on Suski. Sillä ei aika ja energia lopu!

Toivotaan, että energiat alkais nousemaan ja mieli aurinkoistuisi. Haaste on kuitenkin nyt ohi ja perjantaina julkaistaan lopulliset tulokset. Ei tässä ihan turhaan olla oltu, koska muutosta on tapahtunut kehossa. Se jos joku on positiivista!

 

Miten teidän viikko meni?

 

// Ronja