Ronjan viikko 1.

Toivoa, mietteitä ja maitohappoja.

09.11. 121,1kg

16.11. 117,0kg

Viikkotulos: -4,1kg

Hiljaiseksi veti mittailla ja kuvailla itseään sunnuntaina. Sohvalla istuessa mietin, että mitä on oikeesti tapahtunut ja miksi mä olen tässä tilanteessa. On hirveen vaikeeta ollut hyväksyä tilanne ja olla ajatumatta siihen häpeään mitä sisimissään kokee. En mä halua näyttää tältä, mutta en myöskään ole kokenut näyttäväni tältä. Nyt se totuus tuli esiin ja taistelutahto samalla nostattaa päätään.

Maanantaina oli tosi pitkä työpäivä ja pidin heti haasteen alkuun lepopäivän. Pääsin kotiovesta sisään vasta puoli 9 aikaan, ja yhdeksältä pitäsikin olla jo nukkumassa. En ihan kerennyt siihen, mutta 22 jälkeen olin jo hyvin mielin untuvapeiton alla. Mun työ on suhteellisen liikkuvaa ja päivät vaihtelevat. Pyrin olemaan liikkeellä ja en tykkää jämähtää koneelle. Keskiverto työpäivän aikana askelia kertyy noin 6k-8k. Kuljen aina mahdollisuuksien mukaan portaita, vaikka hengästyn niissä joka kerta. Etenkin maskin kanssa.

 

 

 

Tiistaina käärin hihat ja alotin hikoilemaan. Tein ekan treenin. Vähän oli liikesarjoissa hakemista, mutta pikkuhiljaa se alkoi kulkea ja sain treenin vedettyä loppuun. Mulla on kotona hyvä tilanne urheiluvälineiden kanssa, koska omistan monta palaa tatamia, tangon, painoja ja käsipainot. Joudun tosin muokkailemaan Ilonan määräämiä treenejä, koska kuminauhat on vielä kaupassa. Koitan muistaa ne noukkia sieltä ensikerralla

 

 

 

Keskiviikkona taas tosi pitkä päivä ja töiden jälkeen oli heti menoa. Käveltyä kertyi päivän aikana muutama askelta vaijaa 15k. Joten, ei onneksi ihan passiiviseksi päiväksi lukeudu. Kävin myös ottamassa influenssarokotuksen, josta mulla tulee pistokäsi aina niin kipeäksi, ettei sitä voi oikein kunnolla käyttää pariin päivään. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Muistin onneksi taktikoida ja otin oikeaan käteen. Kannan laukkua aina vasemmalla. Pieniä, mutta kivuliaita juttuja.

Torstaina  oli ihan hyvä flow ja oli ETÄPÄIVÄ! Kävin 4 kilometrin kävelyllä tunni ruokatauolla  ja tein hyvän  treenin koulutuksen loputtua. Kaikki kulki ja olo oli influenssarokotuksesta huolimatta ihan hyvä. Tilanne ei tosin pysynyt samana kauhean pitkään ja illalla alkoi tulla kuumeinen olo. Mittari näytti ruumiinlämmön olevan täysin normaali, mutta paleli ja paljon. Ainut vaihtoehto oli mennä pitkään tosi kuumaan suihkuun ja lillua siellä jonkun aikaa. Helpotti ja syöksyin sieltä suoraa untuvapeittojen sekaan.

Perjantaina herättyä olo oli huono. Ei kuumetta, mutta todella vetämätön olo. Töissä oli aika paljon hommia, joten päätin lähteä hoitamaan ne pois alta ja toivoin, että virkistyn päivän mittaan. Tiesin, että olo on pelkästään influenssarokotuksen takia sellainen ja en ole oikeasti kipeä. Laitoin kaikki tehot aamulla töiden hoitoon ja puolen päivän aikaan päätin lähteä kotiin. Menin suoraan nukkumaan ja nukuin monta tuntia. Päätin pitää lepopäivän.

Lauantai, supersporttipäivä! Olin sopinut ysäväni kanssa, että menemmä Malminkartanon portaisiin ja sen jälkeen tehdään jalkatreeni. Heräsin kuintenkin niin aikaisin, että kerkesin käymään aamukävelyllä. 45minuttia raikasta ilmaa. Olo oli herännyt ja virkeä. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka kävelee tai käy heti aamusta ulkoilemassa, mutta tämä reissu herätti mussa jotain ja ymmärrän ihmisiä nyt ehkä vähän paremmin. Siitä tuli aika hyvä ja kevyt olo, sekä aamupala maisui ihan eri innolla. Aamiaisen jälkeen lähdettiinkin aika nopeasti portaisiin. Kävin Malminkartanon portaissa viimesi vuosia sitten ja silloin meni kevyesti 10 kierrosta ylös ja alas ilman sen suurempia taukoja. Eikä tehnyt edes tiukkaa. Noh, kuten arvata saattaa, niin ne ajat on  takanapäin ja jumalauta. Mä en päässyt niitä portaita ylös asti KERTAAKAAN ilman, että piti pysähtyä. Kertaakaan?! Ihan järkyttävät maitohapot  heti 100 portaan jälkeen ja portaiden ylös nouseminen oli tuskaista. Mä tunsin niin suurta häpeää omasta kunnosta ja puuskuttamisesta, että harkitsin oikeesti luovuttamista ja hengityksen lopettamista. Kolme kertaa ylös, kolme kertaa mäkireittiä alas. Sitten ei pystynyt enää. Oli lähdettävä pois. En halua, että niistä portaista tulisi mulle mikään demoni, mutta nyt tuntuu tosi vaikeelta palata sinne. Se olo oli nöyryyttävä, vaikka tiedän, ettei siellä portaissa kukaan arvostele sitä mun huonoa kuntoa ja puuskuttamista. Jokainen aloittaa jostain ja tää on nyt se mun alku. Portaiden jälkeen mentiin mun kotiin ja treenattiin jalat. Jalat on mun lempitreeni ja odottelin sitä aika innolla. Hyvä treeni se olikin, vaikka sisälsi kyykkyhyppyjä. Ne on jotain niin demonimaisia ja en tykkää niistä  y h t ä ä n  . Pohkeet jäi lopussa treenaamatta, koska ne alkoi heti kramppaamaan. Ruoka naamariin ja reilu parin tunnin juoruilut. Ihana päivä kaiken kaikkiaan.

 

 

Sunnuntaina oli mun ihka ensimäinen LUONTOPOLKU! Lähdettiin patikoimaan Hakjärven reittiä ja valittiin, että 5km reitti on sopiva. Vaihtoehtona olisi ollut 2km, mut me ei olle nössöjä. Upeita maisemia ja vaikeita reittejä. Polku oli aivan mudassa ja lätäköillä. Joutui hyvin mielenkiintoisia ratkaisuja reitin suhteen tekemään, jotta varpaat pysyy kuivana. Puolivälissä pysähdyttiin korkealle kalliolle juomaan mustaherukkamehua termarista. Olin lämmitänyt sen juuri ennen lähtöä ja hyvin oli lämpimänä pysynyt! Reppukin tosin halusi maistaa ja oli oivan annoksen saanut kitusiinsa, kun termari oli vuotanut. Onneksi sen saa kuitenkin pesuun.

 

 

En oikein tiedä, että missä kohtaa meidän suunnistustaidot petti ja lähdettiin väärälle polulle. Lopulta jouduttiin sanomaan ne sanat ääneen, mitä molemmat oli varmaan hetken jo päässään pyöritellyt. Me eksyttiin. Ei mitään, maps esiin ja siitä miettimään, että minne pitää palata. Hetki sitä oikeeta reittiä etittiin, kunnes löydettiin. Olin onnellinen, koska näin ihmisiä. Tosin eksymisessä oli puolensa. Löydettiin suppilovahveroita! Namnamnam, sienet on mun lemppareita.

 

 

 

Lopulta luontopolku, jonka piti kestää n. 1,5 tuntia kestikin 2,5 tuntia ja mun mittarin mukaan 6,2km, ystävän mittari sanoin 7,3km. Eli totuus piuudesta on jotain tolta väliltä. Päivä meni niin nopeasti, että jäi treeni tekemättä ja viikolle tuli 3 lepöpäivää. Ei harmita,koska liikuntaa tuli ekalle viikolle enemmän kuin hyvin.

 

 

Hyvä fiilis viikosta ja työkiireet alkaa helpottamaan, eikä tarvii tehdä niin pitkää päivää. Ajanhallinta on mun yksi haaste, mitä yritän treenata tässä tulevilla viikoilla. Ahdistun kiireestä ja siitä, jos koko ajan on jotain akuuttia tekemistä. Tarviin aivoille sellaista levollista aikaa, jolloin kerkeän rauhassa ajatella ja suunnitella asiat.  Uskon, että se parantuu tässä matkan mittaan, koska kiinnitän siihen tällä hetkellä niin paljon huomiota. Hyvällä innolla seuraavaan viikkooon!

 

 

Tästä viikon treenit kuvana. Ihan hyvin mielestäni meni. 

// Ronja