Suski

11.9. 107,5 kg

16.11 105,6 kg

23.11 105,2 kg

30.11 105,4 kg

7.12 103,2 kg

Viikkotulos: -2,2kg

Kokonaistulos: -4,3kg

Ensimäinen viikko takana

fyysistä työttömyyttä, viimeinen kokonainen viikko Ilonan 30days challengea. Kokonaisuudessaan viikko oli todella helppo ja liikuntaa tuli paljon enemmän, mitä kolmeen ensimmäiseen viikkoon mahtui. Etätyöskentelyssä on puolensa. Uimaan olisin lisäksi halunnut, mutta vallitsevan tilanteen takia se ei ollut mahdollista.

Päivittäinen tekemättömyys näkyy heti unissani. Huomaan, että vaikka liikuntaa tulee, muttei aivot työskentele samalla tavalla, on edessä ollut hieman unettomia öitä ja veikeätä pyörimistä. Mieliteot on ollut hurjat. Jotenkin töissä ollessa syöminen on helppoa ja selkeää, eikä pahemmin mielitekoja ole. Ei niille ole sijaa, kun touhotat menemään ja suoritat menemään, sulla on rytmi. Nyt kotona ollessa on helppo kurkkia jääkaapin saumoja minuutin välein ja zoomailla kuivakaapin perälle, olisiko sinne ilmestynyt jotakin uutta?

Puhtain jauhoin en valitettavasti tästä viikosta selvinnyt, sillä avopuolisoni toi meille burgerit perjantaina töistä, enkä nyt puhu mistään euronjuustosta vaan ihan kunnon burgerista. Olin koko viikon unelmoinut pitsasta ja siivistä ja ja ja ja ja ja …. you name it. Mutta pidin pintani ja päätin, että perjantaina on se mässypäivä, jätän pari ateriaa syömättä päivältä ja korvaan sen tällä rasvapläjäyksellä. Kyllähän se siinä syödessä maistui hyvältä, mutta jälkeen istuin niin tiiviisti pöntöllä, että tiesin syöneeni. Miksi tommoista edes himoitsee, kun siitä tulee niin järjettömän huono olo? Morkkista en tästä ota, painoni laski koko viikon ajan hyvin ja palasin lauantaina raiteille.

Olen tunnollisesti suorittanut Ilonan määrittämät treenit joka viikko ja melkeinpä siinä järjestyksessä, miten ne on sovellukseen merkattu, klassinen Suski viikko viimeiset neljä viikkoa on siis näyttänyt jotakuinkin tältä:

Maanantai -> Pakara + olkapäät

Tiistai -> Selkä + ojentaja + vatsat

Keskiviikko -> Aerobinen

Torstai -> Jalat, takareidet, etureidet, pakarat, pohkeet

Perjantai -> Rinta + hauis + vatsat

Lauantai & Sunnuntai, jotain erilaista aerobista, tämän lisäksi aamuisin 30min kuntopyörää tai illalla netflixin ohella 30-60min kuntopyörää, kävelyä ja sauvakävelyä, haasteen alussa mukana uintia. Harmittaa, etten ole kirjannut selkeämmin aerobisien harjoitteiden määrää. Toisaalta, eipähän tule paineita siitä minuutti määrästä, jota hikeä on vuodatettu. Pidin kuitenkin lihaskuntotreenit prioriteettilistalla ykkösenä, kaikki muu oli plussaa.

Tällä viikolla en meinannut enää tuota rytmiä noudattaa, vaikka sen todella hyväksi havaitsin ja siitä kyllä minulle eväitä elämään jäi. Minulla on aina ollut etureisitreeniin semmoinen mukava viharakkaussuhde ja se ei ole tässä haasteen aikana päässyt oikein loistamaan, joten ajattelin nyt ottaa kunnon etureisirääkit mukaan treeneihin. Vanhaa kunnon hack-kyykkyä, etukyykkyä, prässiä ja loppuun reiden ojennuksia, muutoin runko voi mielestäni pysyä samana, torstaina voidaan keskittyä enemmän takareisiin ja pakaraan. 

Täytyy ensiviikolla ottaa ihan puhtaasti lepoviikko salitreeneistä tai vaihtoehtoisesti käydä vain pumppailemassa, mutta täytyy ottaa painoihin pikku breikki, tai sitten ollaan ihan tuhottomassa kunnossa. Ei vain, pointti lähinnä siinä, että lähtötaso tähän haasteeseen oli 0, ei peruskuntoa, ei mitään liikuntaa missään muodossa pitkään aikaan. Nyt on kuukausi painettu 4 salitreeniä viikossa (täysillä tietenkin) ja siihen aerobiset päälle, voin kuvitella missä shokki tilassa mun lihakset ovat… Joten ensiviikolla sitten vähän pumppaillaan ja humppaillaan, yritän päästä myös hierojalle ja avantoon. Jos oikein hurjaksi heittäydyn, niin saatan jopa venytellä! (vitsi vitsi)

Loppuviikosta sitten paljastellaan muodonmuutoskuvat ja uudet mitat… Vitsin jännää… 18.1.21 alkaisi uusi Ilonan 30days challenge, pitäisikö nyt pitää breikki ja lähteä rokkaamaan sekin? 😉 ….Vai kokeilla jotain ihan uutta?

// Suski

Ronja

9.11 121,1 kg

16.11 117,0 kg

23.11 115,2 kg

28.11  113,5 kg

7.12 114,0 kg

Viikkotulos: +0,5 kg

Kokonaistulos: -7,1 kg

Miten loppu voi ihminen olla?

Mun edellisen viikon väsymys on käynyt nyt ylitsevuotavaksi ja olen kokenut olevani todella ylirasittunut. Jouduin laittamaan mun whatsupista ilmoitukset pois käytöstä, jotta saan rauhaa viesteistä ja ilmoituksista. Ei sillä, ettei ystävät ja heidän kanssaan viestittelyt kiinnostaisi, mutta päätin, että katson ne sitten omalla ajalla kun se minulle sopii. Tykkään olla aina tavoitettavissa ja pyrin vastaamaan viesteihin aina nopeasti, mutta koen myös tietynlaista stressiä asiasta. Nyt opettelen siitä pois ja pidän puhelinta pääosin aina äänettömällä ja rauhoita illan niin, että edes värinä ei ole päällä. Tuntuu, että vähän on auttanut.

En pystynyt treenaamaan viimeviikolla kuin yhden kerran. Yhden. Tunnen riittämättömyyttä asiasta ja ahdistaa tämä väsymys. Olen aina ollut touhuileva ja energinen ihminen, mutta arvostan myös omaa rauhaa ja yksinoloa. Nyt tuntuu, että persoonallisuus on ihan muuttunut, koska ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Nukun huonosti ja en palaudu päivistä. Asiat valvoittaa iltaisin ja se häiritsee rentoutumista. Olen kokeillut syvärentoutusharjoituksia, mutta pään sisällä äänet on voimakkaat joten rentoutushetkeen on vaikea päästä sisään.

Vaihdoin työtä hetki sitten ja nautin tästä uudesta työstä todella kovasti. Tykkään ihan älyttömästi mennä töihin ja touhuta siellä asioita. Toki esimiesasemassa olo tuo mukanaan myös paineita ja erilaista stressiä mitä elämässä on aiemmin ollut. Lisäksi aamuvuorot. Voi helvetti. Olen koko ikäni tehnyt pääosin ilta- ja yövuoroa ja aamuihin tottuminen on ollut haasteellista. Herääminen on niin mielettömän vaikeaa, että joka aamu saa pakottaa itsensä ylös, vaikka töihin meneminen ei tunnu itsessään pahalta.

Voisiko se olla syy tähän julmettomaan väsymykseen? Elämä on muuttunut hyvin pienessä ajassa hyvin nopasti useilla eri osa-alueilla. Stressaanko liiasta ja en ole itselleni tarpeeksi armollinen? Kuuntelenko liian heikosti omaa mieltä ja kehoa? Mitä voin tehdä tälle tilanteelle, jossa en löydä itseäni burnoutista?

Noita kysymyksiä olen miettinyt ja paljon. Koen tuntevani itseni erittäin hyvin ja osaan tulkita suurinta osaa tunteistani, mutta silti en löydä tähän ratkaisua. Miksi?

Mulle on nyt useat eri ihmiset huomauttanut siitä, kuinka väsyneeltä ja ryytyneeltä näytän, joten ainakin ne tunteet on aitoja ja ne alkaa näkyä ulospäin. Mun kulissit kaatuu ja tuntuu pelottavalta näyttää heikkoutta tai väsymystä.

Mulla ei oikeesti oo viikosta mitään muuta kerrottavaa. Siivosin kodin ja sain kaikki pyykit pestyä, sekä siivottua vaatehuoneen. Tein töitä, tosi paljon töitä. Treenasin kerran ja söin ohjeiden mukaisesti.

tosin..

oli mulla _taas_ bileet viikonloppuna. Ollaan ystävien kanssa pidetty joka vuosi itsenäisyyspäivän illallinen ja koronasta huolimatta ei haluttu skipata välistä. 5 aikuista, 2 lasta ja 2 koiraa. Pysyttiin rajoituksissa ja oltiin vastuullisia. Hyvää ruokaa, ihanaa seuraa ja viiniä! Nää on niitä iltoja milloin kerätään voimia ja koetaan onnellisuutta. En vaihtais näitä pois mistään hinnasta.

Kuten alussa kerroin, niin olen jättänyt puhelimen käytön vähemälle. Tästä syystä johtuen, mulla ei ole yhtään kuvaa laittaa julkaisuun. Oon ehkä vähän huono bloggaaja, mutta koitan olla tästäkin stressaamatta. Onneksi meillä on Suski. Sillä ei aika ja energia lopu!

Toivotaan, että energiat alkais nousemaan ja mieli aurinkoistuisi. Haaste on kuitenkin nyt ohi ja perjantaina julkaistaan lopulliset tulokset. Ei tässä ihan turhaan olla oltu, koska muutosta on tapahtunut kehossa. Se jos joku on positiivista!

Miten teidän viikko meni?

// Ronja