11.9. 107,5kg

16.11 105,6kg

23.11 105,2kg

30.11 105,4 kg

Viikkotulos: +0,4kg

Kokonaistulos: -2,1kg

Antibioottikuuri

loppui, jes. Menkat loppu, jes. Päässä pyöri ajatus, että nyt niitä kiloja sitten tippuu ja paljon. Kaikkihan tietävät, että menkat turvottavat ja antibiootit keräävät nestettä.

Alkuviikosta hommat kulkivat tuttuun tapaan hyvin ja treenit tuli tehtyä, on jotenkin mieletöntä, että olen kaivanut sisältä motivaation, jonka avulla herään ennen aamuvuoroja polkemaan kuntopyörää aamuisin tai lähtemään lenkille… Ensimmäisen viikon ongelma treeneissä oli se, ettei niiden jälkeen pystynyt toimia, se vain yksinkertaisesti sattui seuraavana päivänä niin paljon, jopa niihin lihaksiin, joita ei edes treenattu. Saan lihakset nyt eri tavalla kipeiksi. Tiedän tehneeni, muttei itketä.

Ensimmäisellä viikolla tein kyykkyä pelkällä tangolla, sarjana meni 3 x 10 ja sekin otti kunnon päälle. Tokalla viikolla sain tehtyä ihan 50kg kanssa, jalat vapisten. Tällä viikolla sain ruhoni ohjattua ylös sekä alas 70kg edestä ja siihen vielä päälle tämä elopaino. Nämähän eivät ole minulle oikeasti mitään painoja, vaikkakin tuossa esitettynä kuulostavat hurjilta. Kyllä näillä kintuilla on ollut enemmänkin painoa kyydissä, mutta hiljalleen olen palaamassa niihin painoihin, jota tällä keholla on raiskattu.

Olin alkuvuonna yli 2 kuukautta pois työelämästä vallitsevan tilanteen takia, se stressasi, ahdisti ja pisti mielenterveyden koetukselle. Siitä selvittiin ja työelämään palattiin kesäkuun lopulla.

Nyt sain loppuviikosta tietää, että olen jälleen lomautuksen alla ja ”lomani” alkaa perjantaina. Tämä ei ollut varsinaista ilon juhlaa, jonka seurauksena jälleen totesin olevani totaali tunnesyöjä. Olin töissä, kun kuulin työnantajaltani uutisen. Mieleni pakotti minut heti ensimmäisenä keittiön perimmäiselle kaapille, jossa oli suklaarasioita jemmassa. Otin yhden suklaan kääreistä pois, otin toisenkin ja kourallisen jälkeen mietin, että mitähän vittua mä taas teen?

Ahdistuin. Otin siihen suklaata, vitun idiootti. En nähnyt ”lomaa” mahdollisuutena liikkumiseen/rentoutumiseen/lepäämiseen vaan koin heti vastoinkäymisen tullen, että tässähän tämä oli. Sekä työ, että ruokavalion ja haasteen suhteen, olin pilannut kaiken. Todellisuudessa en taaskaan tehnyt yhtään mitään väärää. En vain tiennyt mitä muutakaan tekisin.

Jos sulla on joku malli, jonka mukaan olet aina toiminut, on siitä hiton vaikea päästää irti. Mulla se malli menee niin, että kun ahdistaa tai vituttaa, mun täytyy syödä just sitä paskaa mitä tekee mieli ja sen jälkeen masentua siitä hemmetin huonosta olosta, jota se roskaruoka mulle aiheutti. UGH.

Perjantaina kotiuduttani viimeistä kertaa töistä, päätin, että tänään mä vedän kännit. (En ole vuoteen juonut alkoholia, joten tämä oli tosi hyvä idea). Ne olivat semmoiset nopeat rynnäkkö kännit ja ne oikeasti teki jopa hyvää, oli kiva nauraa ja päästää irti. 

Lauantai meni hieman luikurille ja vedin pitsaa pahaan olooni. Sen sijaan, että olisin vielä sunnuntainakin rypenyt itsesäälissä, päätin, etten edelleenkään ole tehnyt mitään väärää. Joo, mä olisin voinut jättää juomatta, mutta mä tuskin siihen kuolin tai tekisin hallaa mun elämäntapamuutos projektille, kun sitähän on jäljellä vaan- koko elämä?? Tavoitteena on saada myös se mieli sille tasolle, että on ihan OK joskus elää boksin ulkopuolella.

Sunnuntaina mä vaan palasin takaisin ruokavaliolle ja Ilonan ohjeiden pariin, kävin uimassa järvessä ja olo on just nyt aika onnellinen. Mä painan huomenna varmaan vähän enemmän, mutta ensi viikolla vähemmän. Itselle täytyy osata antaa anteeksi ja olla armollinen, kokonaiskuva ratkaisee.

//Suski

Ronja

9.11 121,1 kg

16.11 117,0 kg

23.11 115,2 kg

28.11  113,5 kg

Viikkotulos: -1,7 kg

Kokonaistulos: -7,6 kg

Poikkeuksellinen

Viikko takana. Mulla oli viikonloppuna mun erittäin rakkaat ja hyvät ystävät kylässä. Harvoin onnistuu, että kaikilla on samaan aikaa viikonloppu vapaana ja nyt se onnistui. Vierailu oli sovittu paljon ennen haasteeseen osallistumista ja päätin, että en aio sitä perua vaikka dietillä olenkin. Tietysti pitää muistaa, että elämäntapamuutokseen kuuluu myös elämästä nauttiminen. Pitää osata nauttia niistä spessuista tilanteita ja olla soimaamatta itseään herkuista tai viinistä. Herkkuja ja viiniä siihen viikonloppuun kohtuudella mahtuikin, jonka vuoksi otin painon lauantaina ja päätin pitää sen virallisena viikkotuloksena. Kävin maanantaina toki vaa’alla, mutta viikonlopun herkuista painoa oli tullut melkein 4 kiloa enemmän. Se onneksi lähtee yhtä nopeasti kuin on tullutkin. Paljon vettä sekä unta niin nesteet lähtee hyvin kiertoon.

Mulla on ollut viimeviikon todella uuvuttava väsymys. En tarkkaan tiedä mistä se johtuu, mutta se on hyvin hallitsevaa ja vaikuttaa työhön, sekä yleiseen jaksamiseen. Mittautin kuukausi sitten työterveystarkastuksessa ferritiinin ja se oli 21µg/l. Viitearvot vaihtelevat hyvin paljon, mutta HUSilla ne ovat 15-150µg/l. Viitearvoista huolimatta aika alhaisilla mennään. Netissä lukee, että alle 30 on jo raudanpuute, mutta aihe on aika kiistelty. Aloitin kuitenkin rautakuurin  (maltofer 100mf Fe+++), jota nyt otan vähintään joka toinen päivä C-vitamiinin kanssa. Olen kuullut, että niin rauta imeytyy paremmin. Uudet labrat on 3 kk päästä, joten katsotaan sitten kuinka paljon kuurin syötin on auttanut. Sairastan myös kilpirauhasen vajaatoimintaa johon syön thyroxiniä aamuisin. Lääketasapaino ei ole ehkä ihan hallinnassa ja olen ollut lääkärin kanssa hyvinkin paljon eri mieltä siitä määrästä mitä otan aamuisin. Olen sairastanut sitä 17 vuotiaasta asti, eli 11 vuotta. Aika pitkä aika ja tunnistan omasta olosta hyvin selkeästi sen, jos syön lääkettä liian vähän. Tosin musta ei kannata ottaa mallia tämän asian kanssa, vaan kuunneltaa ja konsultoikaa aina lääkäriä. Mä oon siinä vähän erikoinen, että pelkään lääkäreitä ja en aina ole niiden kanssa samaa mieltä asioista. Tämä ei missään nimessä lukeudu mun parhaimpiin ominaisuuksiin.

Sain viikossa melkein kaikki treenit tehtyä. En kaikkia, mutta melkein kaikki. Eniten ihmetytti uinnin sykkeet. Kävin uimassa kahdesti ja sykealueet erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. Sama matka, sama tahti, mutta toisessa sykkeet alhaalla ja toisella maksimisykkeellä melkein koko matka. Mitä ihmettä?

Yritin etsiä netistä tietoa asian suhteen, mutta en löytänyt mitään varsinaista tietoa. Osaisiko joku teistä sanoa, että mistä moiset vaihtelut johtuu? Onko palautumisessa ongelmia, tai vaikuttaako väsynyt olo siihen, että sykkeet ei pysy kurissa?

Vika viikko Ilonan haastetta lähtee käyntiin ja nyt täytyy jaksaa vetää loppuun asti. Kiristää tahtia ja saada vika kilot ja turvotukset pois, jotta saa voitettua haasteen.

Odottatteko te jo meidän 30päivän muutoskuvia? Mä odotan aika innolla mitä ollaan saatu aikaan.

//Ronja