Viikko kolme ja morkkis

 

11.9. 107,5kg

16.11 105,6kg

23.11 105,2kg

30.11 105,4 kg

Viikkotulos: +0,4kg

Kokonaistulos: -2,1kg

 

Antibioottikuuri

loppui, jes. Menkat loppu, jes. Päässä pyöri ajatus, että nyt niitä kiloja sitten tippuu ja paljon. Kaikkihan tietävät, että menkat turvottavat ja antibiootit keräävät nestettä.

 

Alkuviikosta hommat kulkivat tuttuun tapaan hyvin ja treenit tuli tehtyä, on jotenkin mieletöntä, että olen kaivanut sisältä motivaation, jonka avulla herään ennen aamuvuoroja polkemaan kuntopyörää aamuisin tai lähtemään lenkille… Ensimmäisen viikon ongelma treeneissä oli se, ettei niiden jälkeen pystynyt toimia, se vain yksinkertaisesti sattui seuraavana päivänä niin paljon, jopa niihin lihaksiin, joita ei edes treenattu. Saan lihakset nyt eri tavalla kipeiksi. Tiedän tehneeni, muttei itketä.

 

Ensimmäisellä viikolla tein kyykkyä pelkällä tangolla, sarjana meni 3 x 10 ja sekin otti kunnon päälle. Tokalla viikolla sain tehtyä ihan 50kg kanssa, jalat vapisten. Tällä viikolla sain ruhoni ohjattua ylös sekä alas 70kg edestä ja siihen vielä päälle tämä elopaino. Nämähän eivät ole minulle oikeasti mitään painoja, vaikkakin tuossa esitettynä kuulostavat hurjilta. Kyllä näillä kintuilla on ollut enemmänkin painoa kyydissä, mutta hiljalleen olen palaamassa niihin painoihin, jota tällä keholla on raiskattu.

 

Olin alkuvuonna yli 2 kuukautta pois työelämästä vallitsevan tilanteen takia, se stressasi, ahdisti ja pisti mielenterveyden koetukselle. Siitä selvittiin ja työelämään palattiin kesäkuun lopulla.

Nyt sain loppuviikosta tietää, että olen jälleen lomautuksen alla ja ”lomani” alkaa perjantaina. Tämä ei ollut varsinaista ilon juhlaa, jonka seurauksena jälleen totesin olevani totaali tunnesyöjä. Olin töissä, kun kuulin työnantajaltani uutisen. Mieleni pakotti minut heti ensimmäisenä keittiön perimmäiselle kaapille, jossa oli suklaarasioita jemmassa. Otin yhden suklaan kääreistä pois, otin toisenkin ja kourallisen jälkeen mietin, että mitähän vittua mä taas teen?

Ahdistuin. Otin siihen suklaata, vitun idiootti. En nähnyt ”lomaa” mahdollisuutena liikkumiseen/rentoutumiseen/lepäämiseen vaan koin heti vastoinkäymisen tullen, että tässähän tämä oli. Sekä työ, että ruokavalion ja haasteen suhteen, olin pilannut kaiken. Todellisuudessa en taaskaan tehnyt yhtään mitään väärää. En vain tiennyt mitä muutakaan tekisin.

Jos sulla on joku malli, jonka mukaan olet aina toiminut, on siitä hiton vaikea päästää irti. Mulla se malli menee niin, että kun ahdistaa tai vituttaa, mun täytyy syödä just sitä paskaa mitä tekee mieli ja sen jälkeen masentua siitä hemmetin huonosta olosta, jota se roskaruoka mulle aiheutti. UGH.

Perjantaina kotiuduttani viimeistä kertaa töistä, päätin, että tänään mä vedän kännit. (En ole vuoteen juonut alkoholia, joten tämä oli tosi hyvä idea). Ne olivat semmoiset nopeat rynnäkkö kännit ja ne oikeasti teki jopa hyvää, oli kiva nauraa ja päästää irti. 

Lauantai meni hieman luikurille ja vedin pitsaa pahaan olooni. Sen sijaan, että olisin vielä sunnuntainakin rypenyt itsesäälissä, päätin, etten edelleenkään ole tehnyt mitään väärää. Joo, mä olisin voinut jättää juomatta, mutta mä tuskin siihen kuolin tai tekisin hallaa mun elämäntapamuutos projektille, kun sitähän on jäljellä vaan- koko elämä?? Tavoitteena on saada myös se mieli sille tasolle, että on ihan OK joskus elää boksin ulkopuolella.

Sunnuntaina mä vaan palasin takaisin ruokavaliolle ja Ilonan ohjeiden pariin, kävin uimassa järvessä ja olo on just nyt aika onnellinen. Mä painan huomenna varmaan vähän enemmän, mutta ensi viikolla vähemmän. Itselle täytyy osata antaa anteeksi ja olla armollinen, kokonaiskuva ratkaisee.

 

 

//Suski