Nuoruuteni viimeinen päivä

Tänään se on, nuoruuteni viimeinen päivä. Täytän huomenna 35 ja se tarkoittaa, että olen silloin lähempänä neljääkymmentä kuin kolmeakymmentä. Lähempänä seitsemääkymmentä kuin syntymää. 35 ei ole enää nuori. Siinä ei ole enää häivähdystäkään nuoruudesta. Se on jo lähes keski-ikää.

En ole juurikaan ennen ikäkriiseillyt. Parikymppisenä koin jonkinlaisen minikriisin, mutta sekin on jo muinaishistoriaa. Aiemmin olen odottanut syntymäpäiviä aivan täpinöissäni, vielä viime vuonnakin koin syntymäpäivässä olleen jotakin taikaa.

Ehkä tuolla tunnelin päässä on valoa, tällä hetkellä ei tosin tunnu siltä. Tällä hetkellä mieli on musta kuin eebenpuu. Itkettää. Ahdistaa. Tänään 34, huomenna 35. Että minustakin sitten lopulta tuli näin vanha. D’oh!