Tänään matkalla luennolle kuuntelin Ylex:ää. Siellä juontajat etsintäkuuluttivat kauniita asiakaspalvelijoita. He puhuivat ilmiöstä Alex from Target. Mikäli käsitin oikein, ilmiö nimeltään Alex from Target on saanut alkunsa Yhdysvalloista (mistäs muualta), jossa niin sanotusti komeasta Alexista, joka työskentelee Targetissa, on tullut jonkin sortin some-tähti. Radiossa siis haettiin ilmeisesti Suomen Alexia Targetista. Ja kyllähän nyt Suomestakin löytyi kasapäin kauniita asiakaspalvelijoita. Eräskin oli laittanut viestin, jossa kerrottiin ratsastustarvikeliikkeestä, jossa hänen vaimoaan oli palvellut äärimmäisen kaunis nainen. Että pitänee alkaa ostella vaimolle enemmänkin ratsastustarvikkeita.

Itseänikin oikein harmittaa, että tämä sinänsä harmiton juttu ottaa minua päähän. Siis se, että ihminen on jotenkin enemmän etsimisen ja löytämisen arvoinen, jos hän on kaunis. Kenties syyksi voidaan ja ihan aiheellisesti laittaa kateus. En itse ole erityisen kaunis ja se harmittaa. Olisihan se ihanaa, että olisi niin jumalaisen kaunis, että aina kun astuu sisään ovesta, enkelit alkavat laulaa ja valoa tulvii ovista ja ikkunoista. Kukat alkavat kukkia ja kaikki huokailevat. Edes yhden päivän…

Muistatteko Susan Boylen? Sen, että ihmiset olivat aivan hurmioissaan, kun hän lauloi? Hän oli ihmisten mielestä ruma sekä lihava, niin miten voi olla mahdollista, että ruma sekä lihava voi osata laulaa! Itse en henkilökohtaisesti nähnyt lavalla rumaa sekä lihavaa. Siellä tavallinen keski-ikäinen nainen lauloi ihan mukavasti.

Facebookissa törmäsin kuvaan, jossa oli kuvia Ronaldosta nuorena ja nykyisin. Siinä oli teksti, joka kuului vapaasti suomennettuna jotakuinkin näin: Ei ole rumia ihmisiä, on vain köyhiä ihmisiä. Onhan se osiltaan näinkin. Kalliisti huoliteltu voi olla kaunista. Rahalla saa ja hevosella pääsee, vaikka tavallisesta pojasta maailman komeimmaksi. Tietenkin rahalla saa myös muutettua omaa ulkonäköään radikaalistikin. Itse kävisin mielelläni suoristamassa hampaitani. Ja tissitkin voisin kohotuttaa. Mutta vaikka en olekaan mielestäni mikään Preerian keltaruusu, niin haluaisinko näyttää joltakin toiselta? En oikeastaan. Tai ehkä vähän Kate Winsletiltä.

Sellaista kaunokaista, jonka nähdessään kaikki huokailevat, minusta ei saa ikinä. Tähtäänkin tätä nykyä hyvään säilyvyyteen. Se oli yksi suurimpia syitä, miksi lopetin tupakanpoltonkin yli seitsemän vuotta sitten. Hartaasti toivon, että vanhainkodissa joku tokaisisi: ”mutta on se hyvin säilynyt!”

Mitä mieltä te olette? Pelastetaanko kaikki kauniit, niinkuin Kauko Röyhkä aikanaan lauloi? Pääsevätkö kauniit ylipäätään helpommalla? Vai ollaanko me kaikki ulkonäöstä huolimatta aina samalla viivalla, niin työnhaussa kuin pelastusvenejonossa?

Kuva on pöllitty täältä.