Muistan lapsena ihmetelleeni, kun paras ystäväni aina siivosi yhden leikin pois ennen uuden aloittamista. Sehän on ihan tylsää! Jo lapsena tukeuduin mietelauseeseen: ”Ei huoneeni ole sekainen, kaikki tavarani ovat vain nähtävillä.” Siivosin kyllä joskus ja silloin teinkin sen hyvin perusteellisesti. Oman huoneeni lattiatkin halusin pestä juuriharjalla, koska samaistuin Tuhkimoon (yritin myös laittaa juuriharjat jalkapohjiin kiinni ja luistella, mutta se ei jostain syystä toiminut niin kuin piirretyissä). Äitini ei ollut siitä kovin mielissään, kuulemma lattialle tuli hirmuiset määrät vettä. Olisin minä useamminkin pessyt lattiat, jos olisin saanut tehdä sen juuriharjalla!
Teininä olin kuuluisa sekaisesta huoneestani. Siksi aina ystävien tullen laitoin rullaverhon alas ja oven lukkoon. Kun oma huone oli niin sekaisin, ettei siellä voinut enää kävellä, muutin vierashuoneeseen nukkumaan ja odottamaan siivousinspiraatiota. Äitini kutsui minua Rapa-Ripaksi, koska rönsyilin joka puolelle jättäen jälkeeni lankakeriä, käytettyjä vaatteita, kirjoja ja milloin mitäkin. Äitini huokaili, kunpa täällä edes joskus olisi edes hetken siistiä.
Oma ensimmäinen asuntoni oli kaaos. Vaatteetkin kuivatin epämääräisissä lankaviritelmissä ympäri yksiötä.
Vasta vuoden Au pairina ollessani 21 vuotiaana aloin rutinoitua siivoamisessa ja ymmärtää siistin kodin etuja. Kotiin palatessani olin hetkellisesti kuin elokuvasta Kaasua, komisario Palmu tuttu rouva Skrof, sairaalloisen siisti. Hinkkasin kotona uunin nappuloita, kunnes ne hohtivat puhtauttaan. En voi kuitenkaan vielä sanoa silloin nauttineeni siivoamisesta, mutta siivosin, koska niin kuului tehdä ja siisti koti on aika kiva paikka olla.
Nyt lapset saatuani huomaan siivoamisen olevan sitä omaa aikaa. Haaveilen siitä, että mies veisi lapset päiväksi pois ja minä saisin SIIVOTA! IHAN YKSIN! KOKO PÄIVÄN! Voi kuinka ihanalta se kuulostaa. Pahasti näyttää nimittäin siltä, että tyttäreni on perinyt minun siivousgeenini. Kunpa täällä olisi edes joskus edes hetken siistiä.
Mutta nyt sain vihdoin miehen ottamaan lapset ja viemään heidät iloiselle kesäretkelle Ikeaan ostamaan äidille verhoja. Aikaa siihen ei kulu koko päivää, mies on Ikeassa aina turhan tehokas, mutta tovi minulla on laadukasta siivousaikaa. Ei muuta kuin uudet Sinituotteelta ostetut pöllösiivoushansikkaat käteen ja hommiin!
Tadaa, tyhjä pöytä, jossa ei ole kuivuneita puuroklönttejä (ainakaan kauhean näkyviä)!
Puhdas pöytä saa minut aina haluamaan uutta kaitaliinaa. Niin ja kukkasia! Tänään olinkin oikein hurja ja ostin myös uuden maljakon!
P.S. Anteeksi äiti! Jos yhtään helpottaa, niin nyt tiedän, miltä sinusta tuntui 🙂
