Olen saanut osa-aikatöitä paikallisesta liikkeestä, jossa myydään niin naisten kuin miestenkin muotia sekä sisustustavaroita. Yksi osa toimenkuvaa on lahjojen paketointi. Se ei ole koskaan ollut minun vahvimpia puoliani, pitkään paketointi tarkoitti minulle sanomalehteä ja maalarin/ilmastointiteippiä. Näin vapaapäivänä päätin ottaa härkää sarvista ja sukeltaa paketoinnin maailmaan.

Alkuun piti miettiä, mitä kaikkea kyseisessä putiikissa myydään ja mitä minulta itseltäni löytyy. Teema-kahvikuppeja ja tasseja siellä ainakin on. Ja siitä sitten vaan käärimään sellofaaniin!

Kyllä tuon jo kehtaisi viedä lahjaksi. Ai niin, meiltä löytyy myös Villeroy & Boch New Wave -lautasia, joita samaisessa kaupassa on myynnissä. Kokeillaanpa paketoida niitäkin! Ja mukana voisi hyvinkin olla Hackmanin salaattiottimet.

No, tuota, tässä tapauksessa lienee parasta toivoa, että lahjan arvo kompensoi paketin puutteet.

Kaupassa tosiaan myydään myös vaatteita ja saattaahan joku pyytää niitäkin paketoimaan. Vaikka Mariskoolin kanssa. Ei sitä koskaan voi tietää.

Mutta, öh, mitenköhän nämä nyt asettelisi keskenään. Saako vielä vaihtaa tuotteita? Hyvä asiakas, oletteko ajatelleen kuitenkin viedä lahjaksi jotakin helpommin paketoitavaa, kuten kehyksiä?

Sivulle? Ei.

Taakse? Ei.

Sisälle? Ei.

Ympärille? Ei, ei.

Siinä ne nyt on. Ja rusettia vaan ympärille, niin miksei, miksei. Ehkä vaate olisi kaivannut enemmän asettelua. Jos kyseessä olisi ollut oikea paketti oikealle asiakkaalle, olisi ollut viisaista aloittaa alusta.

Niin, mitäs vielä olen ostanut sieltä? Ainakin Luhdan pyyhkeitä. Niin ja ovistopparin! Aalto-maljakoitakin siellä myydään ja kravatteja!

Näistä nyt vielä saisikin paketin, mutta mites tuo koira…

Luovutan. Eikä kukaan nyt tuollaisia tuotteita kuitenkaan osta lahjaksi laitettavaksi samaan pakettiin. Eihän?

Ihan kuin olisi itsellä ollut juhlat! Taidankin keittää kahvia, syödä palan kuivakakkua ja avata lahjat samalla hämmästellen, kuinka joku onkin osannut ostaa juuri niitä juttuja, joita olen aina halunnut.