Ehdotin Esikoiselle lettukestejä. Hän halusi vaaleanpunaisia lettua. Ensin sanoin, että eihän lettu voi olla vaaleanpunainen. Mutta miksei voisi olla?
Ja niin vaaleanpunaiset letut paistuvat pannulla.
Hilloakin sattui löytymään hyllyltä.
Äitii, syömään!
Ihania herkkuja! ja näitä voikin hyvällä omalla tunnolla syödä useamman 🙂
Niin värähtää ripsi sisimmässä, kun lapsi ylpeänä esittelee omia taideteoksiaan.
Itse olen äärimmäisen huono askarruttamaan (eikö sen voi noin taivuttaa? Leikki=leikittämään, askartelu=askarruttamaan?) lapsia kotona, joten tällaisia taideteoksia pääsee tekemään kerhossa ja värileikissä.
Meillä toki piirretään paljon. Tylsästi melkein pelkästään puuväreillä ja vahaliiduilla, koska tussi-piirustusten löytyminen niin pöydistä, lakanoista, patjasta kuin tietokoneen näytöltäkin on ollut äidille liian vaikeaa ymmärtää. Luultavasti kahlehdin luovuutta.
Ylläolevan piirustuksen Esikoinen sanoi olevan abstrakti maalaus. Ehkä siis jotakin luovuutta on vielä jäljellä ja sitä uskalletaan kotonakin käyttää.
