Tänä vuonna pääsiäinen pääsi yllättämään aivan liian aikaisin. Virpomisvitsoihinkaan ei oltu muistettu ostaa koristeita, onneksi äitini oli juuri tuonut meille laatikollisen joskus muinoin saamiani askartelutarvikkeita, joita en tietenkään ollut lapsena raaskinut käyttää.

Olin kuitenkin päättänyt aloittaa pääsiäisen brunssilla hyvässä seurassa. Eikä vähiten siitä syystä, että brunssiin kuuluu olennaisena osana kuohuviini. Alkoholiton tällä kertaa. Onneksi perjantai oli sen verran pitkä, että brunssin ehti saamaan aikaiseksi vieläpä aamupäivän puolella.

Pääsiäinen kun tulla tupsahti niin yllättäen, en ollut vielä ehtinyt etsiä edes pääsiäiskoristeitani. Enkä niitä sitten yhtäkkiä löytänyt. Onneksi ihanainen serkkuni päätti ilahduttaa perhettämme Aarikan uutuusnoidalla. Hassut tipuset löysin paikallisesta putiikista.

Rairuohokin pääsi kunnon mittaan vasta pääsiäisen loppumetreillä. Mutta jos jouluvalotkin voi unohtaa näkyville nimittämällä niitä talvivaloiksi, niin eikö rairuohonkin voi jättää ilostuttamaan meitä kevätruohona?

Siinä se pääsiäinen meni että hups vaan. En ehtinyt mämmiäkään maistaa. Mutta yhdessä asiassa olemme ajoissa: Meille on ostettu jo simaa! Kysyin Mieheltä hänen tullessa kaupasta, että ostiko hän kuohuviiniä, johon hän vastasi, että ei, mutta simaa hän muisti ostaa! Niin tuota, nyt on pääsiäinen eikä vappu, vienosti vihjaisin. Ai niin juu, vappunahan sitä simaa juotiinkin. Mutta eipä pääse vappu meitä yhtä pahasti yllättämään.