Elämäntapamuutokseni
Hei ja tervetuloa! Huh, ensimmäinen blogikirjoitukseni. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt blogin aloittamista, mutta se on aina jäänyt jostain syystä. Nyt aika kuitenkin tuntui oikealta.
Kuka täällä kirjoittelee?
Olen vastikään Helsingistä Espooseen muuttanut 25-vuotias nuori nainen, jonka intohimona ovat kauneus ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Kanssani asuvat aviopuolisoni ja 33-vuotias nelivarvaskilpikonna.
Blogin puolelle kirjoittelen mun elämäntapamuutoksesta, sen ylläpitämisestä, kauneudesta ja hyvinvoinnista. Kerron täällä omista kokemuksistani. Toivottavasti jäät seuraamaan ♡
Haluan tässä ensimmäisessä blogipostauksessani kertoa siitä, mikä sai minut tekemään elämäntapamuutoksen. Kaikki alkoi vuonna 2013 kun selkäni meni erittäin huonoon kuntoon aivan yllättäen. Muistan vieläkin sen hetken kun seisoin huoneessani ja yhtäkkiä jalat pettivät altani. Makasin lattialla monta tuntia, sillä kivuiltani en pystynyt liikkumaan. Lopulta annoin isäni nostaa minut sängylle. Lukuisien lääkärikäyntien jälkeen minulla todettiin välilevyn pullistuma ja sentin nikamasiirtymä.
Vuoden ajan ravasin fysioterapeutilla ja lääkärissä. Olin jatkuvissa kivuissa ja kipuja pahensi myös endometrioosille tyypilliset oireet. Tuntui kuin lantion alueellani porattaisiin jatkuvasti. Lopulta arjestani tuli liian raskasta kipujen kanssa. Kävin kaksoistutkintoa ja tein samalla töitä. Selkäkipuni paheni ja jouduin jäämään pois koulusta. Tänä aikana myös mieleni ei enää kestänyt. Tuntui, että olin vain varjo siitä iloisesta Saharista. Vietin sängyssä puoli vuotta miettien miksi juuri minä? Mitä minun terveydelleni kävi? Vaivuin masennukseen lopullisesti, kun lääkärissä alettiin puhumaan työkyvyttömyyseläkkeestä. Myös epätietoisuus siitä onko minulla endometrioosi söi mieltäni.
Eräänä päivänä opettajani soitti äidilleni ja kysyi käynkö vielä koulussa. Olin niin masentunut, että en ollut muistanut, tai edes jaksanut ilmoittaa kouluuni mitään. Tällöin opettajalleni selvisi tilanteeni laita ja muistan ikuisesti hänen sanansa minulle ”Sahar, asioilla on tapana järjestyä.” Sovimme aikataulusta miten valmistuisin ajallani, vaikka olin paljon jäljessä. Aloin käymään koulussa tunti kerrallaan, sillä en pystynyt viettämään siellä enempää aikaa kipujeni takia. Sain tästä rohkeutta aloittaa kävelemisen. Aloitin kävelemällä aluksi pihan ympäri ja pikkuhiljaa kävelin jo pidempiä matkoja.
Lihoin kahden vuoden aikana 18 kiloa ja se myös tuntui. Olin todella huonossa kunnossa ja kroppani ei kestänyt uutta painoani. Olin syönyt mitä sattuu ja paljon, harrastamatta minkäänlaista liikuntaa. Kuitenkin olin nyt innostunut kävelystä, sillä koin sen antavan helpotusta kipuihini. Halusin myös laihduttaa, mutta tiesin että matka ei olisi helppo. Pääasia, että olin kuitenkin oikeilla jäljillä. Aloitin liikunnasta ja myöhemmin keskityin ruokavalioon. Oli alkukesä 2015 ja olin juuri valmistunut kaksoistutkinnosta ajallaan. Sinä kesänä pudotin ensimmäiset 10kg ja seuraavat 10kg pikkuhiljaa loppuvuodesta. En halunnut vain laihduttaa nopeasti, vaan halusin myös muuttaa elämäntapani kokonaan.
Nykyään olen selkäkivuista vapaa, lukuunottamatta ajoittaisia rasituskipuja. Liikunta ja liikkeellä pysyminen toimii minulla lääkkeenä. En olisi uskonut silloin 7 vuotta sitten olevani tässä pisteessä nyt. Niin se vaan menee, että asioilla on tapana järjestyä!
Tulen kirjoittamaan täällä tästä aiheesta vielä yksityiskohtaisemmin. Käsittelen esimerkiksi masennustani ja sitä miten kaikki tämä vaikutti mielenterveyteeni, sekä miten voin tänä päivänä. Kerron myös harrastamistani eri liikuntamuodoista ja nykyisestä ruokavaliostani. Kannattaa siis pysyä kuulolla!
♡, Sahar