Sydänsairaana olemisen harjoittelua
Niin, miltä elämä on tuntunut nyt tuon sairaalareissun jälkeen?
Haava on oli ensimmäisen viikon kipeä, samoin kohta jossa tahdistin on. En saanut edes takkia päälleni itse. Ohjeistuksena sairaalasta oli että vasenta kättä ei saa liikuttaa ääriasentoihin kolmeen kuukauteen. No ei ole vielä tullut mieleen kokeillakaan. Nukkuminen ei ole onnistunut kun selällään mutta toisaalta olen ollut tosi väsynyt niin hyvin tuo on sujunut. Olen yrittänyt elää ikäänkun normaalisti. Lenkkeillyt päivittäin koirani kanssa, leiponut, laittanut ruokaa, lukenut. Kaikkea sellaista mitä joutilas ihminen tekee pitääkseen mielensä edes jossain kuosissa. Mutta, huomaan kuuntelevani sydäntäni ja välillä pelottaa miten tässä käy. Jotenkin pitäisi unohtaa koko homma ja jatkaa vaan elämää, mutta näin alkuun ainakin on aika vaikeaa..
Siinä koko komeus sateenkaaren väreineen eka viikolta. Laite tulee aina myös pullottamaan nahkan läpi ja siihenkin ajatukseen olisi totuttava, huoh. Nyt mustelmat on jo hävinneet ja huomenna olisi tikkien poisto ja sen jälkeen pääsen saunaan ja saan taas hikoilla. Toki hikiliikunnan aloittaminen jänskättää jo siinäkin mielessä jos tuo tahdistin sekoaa kun sykkeeni nousee. :O
Aamupalaa ja iltapalaa 🙁 Kamala määrä lääkkeitä!! Näiden luulen väsyttävän? Tiedä sitten. Näiden tehtävä on nyt kuulemma säästellä pumppua että se pääsisi helpommalla. Beetasalpaajat ja ACE estäjät laskee mulla verenpaineen melkoisen alas ja tunnen sen huimauksena. Kolesterolilääkekin siellä on, mikä ihmetyttää koska arvot oli 3,8. No tehdään niinkuin tohtorit sanoo. Tänään lääkäri soittaakin mulle jossain vaiheessa, toivon ettei mitään uutta enää sieltäpäin!!
