Miksi blogi?

Siksi, että uskalsin. En siksi, että se on tänä päivänä trendikästä, tai havittelisin sillä mainetta tai mammonaa. 

 

Siksi, että rakastan valokuvausta, ja olen jo pienestä asti kirjoittanut päiväkirjoja joihin olen kirjoittanut ajatuksiani ja mielipiteitäni. Äidiksi tultuani v. 2009 päiväkirjojen kirjoittaminen jäi, ja vasta viime vuoden lopulla alotin sen taas uudestaan. 

 

Jokin on kuitenkin muuttunut näin kolmenkympin kriisin kynnyksellä. Minulla on paljon asiaa, olen puhelias ja päässäni on valtavasti ideoita. Ehkä tuolla on joku, joka haluaisi esimerkiksi samassa elämäntilanteessa lukea aiheista jotka koskettavat juuri häntä!

 

Minulla on kaksi poikaa ja yksi tytär. Äitinä oleminen on ollut ihanaa, mutta samalla myös rankkaa. 

  Tänä päivänä some on pullollaan kauniita koteja, täydellisiä äiteja ja isejä ja merkkivaatteisiin puettuja lapsia. Haluan heti sanoa, ettei siinä ole mitään pahaa. Kauniita kuvia on ihana katsella, ja niistä saa omaan elämään valtavasti inspiraatioita!

 

Kuitenkin, on myös olemassa se kauniin kodin kääntöpuoli ja aiheita, joista ei ole syytä vaijeta. Varsinkin meidän naisten tulisi ymmärtää enemmän toisiamme, eikä arvostella. 

  Elämme paineellisessa ajassa, jossa jo neuvolassa heti vauvan synnyttyä meitä vaaditaan tekemään asiat niin tai näin. Ja hyviä neuvoja ne varmasti ovatkin. Mutta mitä jos neuvoja ei ole käytännössä mahdollista toteuttaa omassa arjessa esim. oman elämäntilanteen tai minkä tahansa asian vuoksi?

 

Ajattelin, että kirjoitan tänne asioita samoin kun ennenkin, ilman paineita, nyt vain kuvien kera.

 

Elämän kuuluu olla hauskaa, eikö vain! Ja uskaltaa rohkeasti, vaikka minua vähän jännittääkin :)

 

 

Rakkaudella

Johanna