NYT on motivaationi kohdillaan.

Motivaatio on aikaisemminkin ollut huipussaan, mutta se on tullut ja mennyt. Joskus olen paahtanut salilla niska limassa, mutta vielä useammin istunut sohvan nurkassa käsi juustonaksupussissa tuijottamassa leffaa.

Olen koko ikäni ollut ylipainoinen. Se pyöreä kaveri, enkä edes leppoisa lihava. Suurenosan ajastani se on vielä ollut mulle ihan ok, sillä ystävät, perhe ja mieheni ovat aina tykänneet minusta juuri näin. Olen myös itse ihan periaatteessa tyytyväinen; tällainenhan mä olen, so what (sitä paitsi pasta ja pulla on törkeän hyvää kun vertaa parskaaaliin). Itseinhon kohtauksia on tullut useastikin, mutta voin käsi sydämellä sanoa, että suuremman osan ajasta olen ihan tyytyväinen.

Nyt en kuitenkaan enää ole. Ja tällä kertaa fiilis on eri, kun keväisin bikinimalleja katsoessa ja kadehtiessa. En ole painoni vuoksi sairastunut, mutta ylipaino vaikuttaa tällä hetkellä niin suuresti elämääni, etten annan sen enää jatkua. 

Salijäsenyys starttaa huomenna (joo, heti maanantaina, perinteisesti, mutta se on käytännön syistä – ja hei, tänään kävin jo fillaroimassa ja seuraavaksi vuorossa kotijumppa!). Tavoitteeni on käydä 3-4 kertaa viikossa salilla, jonka lisäksi käyn lenkillä mieheni kanssa. En ole aikoihin käynyt salilla, eli aloitan hitaasti mutta eyes on the price; ensi kesänä uskallan käyttää toppia, koska käsivarsieni tilalla ei ole XL kokoiset HK:n blööt. En aseta itselleni painotavotteita, en ainakaan näin alkuun, koska olen huomannut sen laskevan äkkiä motivaatiotani: paino kun ei laske sen ekan salitreenin jälkeen, ja päädyn heti ajattelemaan, että, fuck this shit, kakkua. Kun olen jälleen päässyt salitreeniin kiinni, lähden asettamaan tavoitteita. Toivon kuitenkin pystyväni olemaan realisti, ja asettamaan tavoitteet esimerkiksi viiden kilon päähän. Aiemmin nyt heti -30kg ei toistaiseksi ole tuottanut tulosta….. Oi miksi, miksi ihmiset lentää kuuhun mutta kukaan ei ole keksinyt kaloritonta Maraboun minttukrokanttia? 

Ruokailun olen kutakuinkin saanut hanskaan jo viime vuonna, mutta tänä vuonna lipsuin siitä pahasti. Pohjana ruokailulle olen käyttänyt netistä löytämääni, ilmeisesti Jutan GoFatGo perustuvaa mallia, modaten sitä kuitenkin huimasti ruokarajotteiden vuoksi. Nyt tavoitteenani on siirtyä ruuassa koko ajan vegaaninpaan suuntaan, mikä aiheuttanee lisähaasteita kropalle; aiemmat vegaaniusyritykseni ovat kaatuneet umpisurkeaan kykyyni kiinnittää huomiota ruuan ravintoarvoihin, ja hemoglobiinin laskiessa alle 90, on ollut pakko napsia muikkuroveja kaksin käsin. Suurin ongelma syömisessäni on kuitenkin ollut annoskoot ja ruokailuvälit: pääsääntöisesti syön lounaan ja päivällisen eli älyttömästi liian harvoin, liian paljon ja aivan liian nopeasti. Tavoitteeni on palautua viime vuonna oppimaani 5 ruokailua päivässä, pienet annokset ja rauhallinen tahti. Wish me luck!

Blogia päätin kirjoittaa toistaiseksi vain omaksi ilokseni. Toivon, että asioiden kirjoittaminen auttaa minua ylläpitämään motivaationi. Saas nähdä.

Nyt se jumppa! 

-p