Uusi vuosi, uusi minä
Jälleen vuosi vaihtuu, ja uuden vuoden lupaukset astuvat kuvioon. Jälleen teen samat lupaukset: syön terveellisemmin, liikun enemmän, vähennän sokeria.. Joka vuosi samat, joka vuosi epäonnistun.
Paitsi nyt.
En anna itselleni mahdollisuutta epäonnistua. En kiellä itseltäni kaikkea, vaan annan armoa. Mutta en aio epäonnistua. Mikä nyt on toisin? Minulla on jopa vähemmän motivaatiota, kuin aiemmin. Välillä jopa katson peiliin, että eihän tuo niin paha ole. Mutta korvien välissä on tapahtunut joku muutos. Ehkä se muutos on juuri siinä, että hyväksyn itseni paremmin. Ehkä osittain ajattelen, etten tee tätä enää vain itseni takia. Enkä mieheni, hän sanoo että olen hyvä juuri näin, eikä hänen takiaan tarvitse muuttua (sitä paitsi hänen mielestään pizzaa vaan pitää syödä että pysyy järjissään, eikä voi tajuta miten voin ajatella olevani ilman). Teen tämän osittain, aika suurelta osin, lapseni takia. En siksi, että opettaisin että kaunista on olla tietyissä mitoissa, tietyn näköinen ja tiettyyn vaatekokoon sopiva. Ei missään nimessä, ei pidä paikkaansa. Mutta haluan opettaa lapselleni, että on tärkeää tuntea olonsa hyväksi. Haluan opettaa, että liikunta parantaa oloa, ja kasvikset voivat olla hyvänmakuisia. Haluan opettaa terveelliset elämäntavat. En halua opettaa, että Dominot ovat saatanasta, ja suklaata voi syödä yhden palan jouluna ja toisen synttärinä. En halua opettaa, että perjantai-iltaisin syödään parsaa ja koskaan ei saa juoda mehua. Mutta se perjantain pizza tai toisinaan vedetyt suklaaöverit eivät tuota huonoa omaatuntoa, kun pitää itsensä muuten kunnossa. Haluan opettaa lapselleni tasapainon näiden välillä. Ja samalla oppia sen itsekin.
Paino on lähenyt tippumaan hitaasti, mutta eilinen vaaka oli 2kg vähemmän kuin lokakuussa. Jes! Tämän aamun aamiainen: mustikkasmoothie. Tällä kertaa pussista, koska en halunnut herättää lasta blenderillä. Pyrkimykseni on kuitenkin syödä myös terveellisesti siten, että käytän tuoreita raaka-aineita. Valmisruuat eivät ole aiemminkaan olleet ongelma – pidän sen verran mausteisesta ruuasta, etten ole erityisemmin ikinä syönyt valmisruokia, ihan puhtaasti maun takia.