Kolme lasta – miten ihanan kapinallista!

Sukulaiset ja tuttavat HUOM! —–> Minulla on kaksi lasta enkä halua enempää. Silti toisinaan pyörittelen mielessäni kummallisia ajatuksia.

Olen päässyt lapsiperhe-elämässä siihen nautittavaan pisteeseen, että nuorempikin jälkeläinen täyttää ensi viikolla neljä vuotta. Halle-vitun-lujaa neljä siunattua vuotta, jotka ovat kasvattaneet nuorelle herralle jonkunlaisia selviytymistaitoja. Esikoinenkin on jo viittä vaille yhdeksän, joten meillä alkaa olla aikuisten hermojen kannalta asiat aika hyvin hallussa. Elättelen toiveita siitä, että nyt vihdoin viimein ensimmäisen kerran vuosikymmeneen minulla alkaa olla aikaa myös itselleni. Lapsille kun voi karjaista ”pää kiinni painukaa pihalle tappelemaan” ja tietää, että ne jäävät siellä henkiin.

Meidän suvussamme on ollut tapana tehdä vain kaksi lasta per nainen, sanoi mummoni joitain vuosia sitten. No, näyttää siltä, että jatkan esivanhempieni linjaa, mutta toisinaan mummon höpinät kaivertavat takaraivoa. Miten ihanan kapinallista olisikin tehdä kolme lasta! En ole missään muussakaan asiassa kulkenut sukuni linjoja, joten miksi noudattaisin niitä tässäkään. Ehkä siksi, että nuppi räjähtää jo näiden kakaroiden kanssa.

Kolme lasta tarkoittaisi isompaa taloa. Se tarkoittaisi isompaa kamalaa rumaa tila-autoa, raskausarpia ja löysää nahkaa. Se tarkoittaisi viininkulutuksen sikamaista lisääntymistä, uusia unettomia öitä ja liitoskipuja. Se veisi seksielämän unholaan, miehen baariin ja minut hullujenhuoneelle. Täytyisi miettiä, alatie vai sektio. En halua kokea enää kumpaakaan. Paitsi kilpailuhenkisenä tekisi mieli koittaa vielä alatie, että olisinko nopeampi ja parempi toisella kertaa.

Vaipat, soseet, Tuttelit, tissikumit. Kumista mieleen kortsu, pitäisikö kuitenkin tuplaehkäistä varmuuden vuoksi. Mistä tiedän onko kierukka paikallaan? Onko vainoharhaista tehdä raskaustesti viikottain? Kai abortin saa perusteella kun ei enää kiinnosta?

Sitten joskus poikaystävän veljentytärtä leikittäessä tulee mieleen, että pikku prinsessa olisi niin ihana. Minikappale minusta, täydellinen feministi. Kaikki ne pienet huikeat kimaltavat paljettihameet, glitterkyllästetyt yksisarvispehmot. Tieto siitä, että poikaystäväni olisi taatusti maailman omistautuvin isä. Kapinahenki mummoa ja sukua ja perhettä kohtaan, meillä tehdäänkin lapsia niin monta kuin huvittaa! 

Mutta ei. Minun kiinnostuksenkohteeni ovat nykyään urassa, poikaystävässä, harrastuksissa ja hiljaisissa illoissa. Kestän uhmakohtaukset päiväkodin pihalla, kun tiedän, että niitä täytyy kestää enää kaksi kevättä ennen eskarin autuutta. Jaksan kuskata mummolaan hoitoon, kun tiedän, että parin vuoden päästä ei tarvitse enää jaksaa. Juokse ite jos mummolle haluat!

Ja sitten globaalit syyt. Ylikansoitus, ilmastonmuutos, terrorismi, kapitalismi, Juha Sipilä. Edesvastuutonta olisi tänne tehdä lisäkärsijöitä. Varattaisiinko taas ultra-aika, kurkkaatko onhan kierukka siellä missä pitää?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *