Tyttöjen välisestä ystävyydestä
Olen aina ollut sosiaalinen erakko enkä välttämättä kovinkaan innostunut luomaan uusia ystävyyssuhteita. Tuttavapiirini on lapsuudesta saakka ollut melko suppea, ja niitä ihan läheisimpiä on ollut aivan mikroskooppisen pieni määrä. Minulla on muutama lapsuudenystävä, joiden kanssa olemme edelleen tiiviisti yhteyksissä, mutta mitään varsinaista Sinkkuelämää-muijajengiä en ole koskaan edes kaivannut ympärilleni.
Muutama vuosi sitten kuulin tuttavalta olevani vaarassa vallan yksinäistyä, jos en huomioisi häntä enemmän ja silloista miestäni vähemmän. Hänen mukaansa aikuisiällä ihminen kun ei uusia ystäviä saa ja vanhoista on pidettävä tiukasti kiinni. Kyseinen tuttavani purki oletettavasti omia elämänsolmujaan minuun, mutta takaraivoon tokaisu silti jäi. Pohdin tuolloin paljon sitä, pitäisikö jotenkin nyt aktivoitua ystävähankinnassa.
En lopulta alkanut mitään erityisempää asialle tehdä, mutta elämä päätti silti irvistää vinoilleelle tuttavalleni ja heittää yllättäen tielleni uskomattoman kasan täydellisiä naisia. Töiden kautta sain reilu vuosi sitten tutustua muutamaan ihanaan ihmiseen, joista on ollut viime aikojen myrskyissä korvaamatonta apua.
Nämä naiset ovat nähneet omissa elämänmutkissaan yhteensä aikalailla kaiken. He pistävät minun ongelmani mittasuhteisiin, auttavat, tukevat ja kuuntelevat. Meillä on ollut myös paljon huikaisevan hauskoja juhlareissuja, jotka ovat päättyneet joko omaan vuoteeseen, hulttiomiesten matkaan tai parhaimmillaan jopa keskussairaalan päivystykseen. Viimekesäisissä sählingeissä olin aina tervetullut parvekkeelle, jonne oli hysteeristä saapumistani varten katettu pari litraa kahvia ja liikaa tupakkaa.
Minulla on edelleen aivan riittävästi erilaisia ahdistus- ja pelkotiloja, mutta nykyään yksinäisyys ei ole enää sillä listalla. Vetäytyvänä luonteena olen tosiaan mieluusti aina ollut itsekseni, mutta herkkänä tyyppinä muiden viattomatkin mielipiteet – kuten tuttavani sinänsä viaton kommentti – tuntuvat syvällä. Tässäkin asiassa lopulta tuli onnekkaasti todettua, että vain se merkitsee, mikä itsestä tuntuu oikealta.
Ja ne oikeat ihmiset saattavat pompsahtaa elämään vaikka opettajainhuoneessa.