Illan virkku, aamun torkku
Olen koukussa torkuttamiseen. Pahasti. En tiedä ketään, joka torkuttaa yhtä paljon kuin minä. Nyt siitä on tullut minulle ongelma. En enää herää aamuisin tarpeeksi aikaisin, koska torkuttaminen on vain niin kivaa. Olen koukussa. Aion siis haastaa itseni ja jättää torkuttamisen.
Olen ollut aina huono aamuherääjä. Luonnollinen rytmini on valvoa aamuyöhön ja herätä joskus yhdentoista aikaan. Monesti koulussa tai töissä tuntuu, että herään vasta kunnolla kahdentoista maissa. Yläasteella olin aina myöhässä koulusta muutamia minuutteja, koska en jaksanut herätä herätyskelloon. Silloin minulla oli vielä vanha kunnon korvia raastavasti piipittävä kello, joka kerran jopa puski läpi uneni ja näin unta piipittävästä myrkkysienestä, joka jahtasi minua ympäri kotiani ja yritti tappaa minut. Rakastan vihata aamuherätyksiä.
Aloitin torkuttamisen, kun muutin kotoa pois 16-vuotiaana ja aluksi tein sitä siksi, että se auttoi minua heräämään. Torkutin maksimissaan kaksi kertaa kymmenen minuuttia ja se oli tarpeeksi. Aivoni jopa tottuivat rutiiniin ja torkuttamisesta olikin apua. Joinain aamuina saatoin herätä ilman torkutusta ja ennen herätyskellon hälytystä. Ei minusta silti mikää aamuihminen ole tullut. Vuosia torkuttaminen pysyi lähes samana, mutta viime aikoina olen huomannut hälyyttäviä merkkejä siitä etten pysty enää jatkamaan tapaani.
En enää nykyään kerkeä syödä aamupalaa tai ylipäätään pitämään rauhallista ja seesteistä aamua ennen kouluun menoa, mikä oli ennen tärkeä osa päiväni alkua. Nykyään en edes tajua torkuttavani. Herään ensimmäiseen soittoon, jonka jälkeen torkutan tasaiseen tahtiin horroksessa yli tunnin, joskus jopa puolitoista tuntia. En tajua ajankulua ja herään liian myöhään, minulle tulee kiire ja joudun juoksemaan paikasta toiseen kieli vyön alla. Se ei ole hyvä tapa herätä.
Mediassa on setvitty jonnin verran torkuttamista. Osa jutuista sanoo, että se on vaarallista, koska esimerkiksi uuden oppiminen hidastuu. HS kirjoitti, että torkuttajilta puuttuu itsekuri. No shit Sherlock. Meikätyttöhän on itse saamattomuuden perikuva, hahah! Myös MTV3 kirjoitti jutun kuinka torkuttaminen sekoittaa kehon omaa unirytmiä. Osassa jutuissa taas puhutaan torkuttamisen puolesta, kuten esim. Terveys.fi-sivustolla. Kirjoittaja väitti jopa, että tunnin torkuttaminen olisi fiksua. Ohhoh, sitäkö on ollut vahingossa jopa fiksu jonkun mielestä, hahah. Sivustolla näytti olevan muutenkin mielenkiintoisia uneen liittyviä artikkeleita, kannattaa tutustua, jos yhtään kiinnostaa.
Media ja erilaiset tutkimustulokset antavat ristiriitaista tietoa aiheesta, mutta eniten luotan omaan sisäiseen olooni. Se ei ole hyvä tällä hetkellä. Päätä kivistää ja ainainen aamukiire ärsyttää. Tästä siis alkakoot parempien elämäntapojen oppiminen! Aion haastaa itseni ensin vähentämään torkuttamista ja tavoitteenani olisi lopettaa torkuttaminen jossakin vaiheessa kokonaan. Challenge accepted!
