Monesti tuntuu, että ihmiset eivät taida ymmärtää miltä tuntu olla vähävarainen. Tai sitä pohtii useasti, että tajuaakohan kukaan, mitä se oikeasti tarkoittaa, kun ei ole rahaa? Kun vessasta palaa lamppu ja imurinpussi on täynnä ja ne on pakko ostaa, mutta ruokaa ei voi. Kun elämä on täynnä valintoja; pyykinpesuaine vai vessapaperi?

Ystäväni Facebookissa jakoi tämän julkaisun.

Olen aikalailla samassa jamassa kuin nuo ihmiset. En pysty ostamaan rakkaileni joululahjoja ja surettaa minun mieltä suuresti. Olen sellainen ihminen, että haluan näyttää välittämiseni myös lahjojen muodossa. Olisi ihanaa, jos nyt keksisin jonkin siistin asian antaa jouluna, johon ei tarvitsisi rahaa, mutta kun en keksi. Se harmittaa.

Ensi vuonna tulee täyteen kymmenen vuotta siitä, kun lähdin opiskelemaan itselleni ammattia peruskoulun jälkeen. Ensi keväänä minusta tulee toisen kerran ammattilainen, mutta nämä kymmenen vuotta ovat olleet kyllä raskaat. Olen lopen uupunut ainaiseen kituuttamiseen ja rahastressiin. Olen yrittänyt koko ajan tsempata itseäni ja ymmärtää, että elämä koostuu oikeasti paljon enemmästä kuin rahasta ja onnellisuutta löytyy muualtakin. Nyt on pakko myöntää, että henkiset voimat alkavat tämän asian suhteen olla melko tiukalla. Nyt kun olen asunut kohta kaksi vuotta omillani, on taloudellinen ahdinkoni ollut vieläkin kamalampi. Onneksi minulla on ollut silti Rakas, joka minua on auttanut hädän hetkellä. Silloin kun tilillä on vain 3 euroa ja neljä viikkoa pitäisi selvitä; ostaa ruokaa, ladata bussikortti, maksaa ystävän synttärilahja tai se bussireissu takaisin laivaristeilyltä (niin ja sitä käyttörahaa sinne risteilylle…). 

Oon käytännössä elänyt aivan äärirajoilla jo kaksi vuotta. Monesti minusta tuntuu, että tasapainottelen silkin ohuella langalla kahden vuoren välissä hirmuissa myrskytuulessa. On ihme, että olen pysynyt langalla. Tosin tällä hetkellä tuntuu, että roikun siitä pelkkien käsien varassa, mutta perkele! Etteenpäin minä silti meen.

Tuntuu hullulta tämä nykytilanne Suomessa. Itsenäisyyspäivän aikaan yli 700 ihmistä jonottavat leipäjonossa, koska heillä ei ole vara ruokaan ja toisella kädellä ihmiset telttailevat tällä hetkellä kaupan edessä, jotta saavat hirmuhintaiset Kanye Westin desingkengät. Tämä on aivan älytöntä.

Itse tunnen itseni ihan irralliseksi koko kulutusyhteiskunnasta. Seuraan Snapchatissa muutamia menestyviä ihmisiä ja heidän hypetyksensä uusista tavaroista, vaatteista, asunnoista tai mistä tahansa, tuntuu niin turhalta. En kuitenkaan ole katkera tai kateellinen noille ihmisille, jotka menestyvät. Olisin varmasti itsekin samanlainen, jos olisin heidän asemassaan. On hassua huomata, miten oma suhtautuminen kulutukseen on muuttunut. Sitten sitä myös miettii, että mitähän sitten käy, kun mulla on oikeasti rahaa muuhunkin kuin ruokaan? Haluan sijoittaa itseeni, kotiini ja rakkaisiini. Haluan tehdä fiksuja valintoja ja sijoittaa rahat hyvään ja tärkeään. Toivottavasti saan joskus tehdä niin.

Tälläisessa tilanteessa sitä tuntee itsenä niin pieneksi ja mitättömäksi. Tuntuu kuin ei kuuluisi tähän yhteiskuntaan. En tunne olevani yhteiskunnan tasavertainen jäsen. Sorrun usein haaveilemaan kaikenlaisesta; uusien vaatteiden shoppailusta, kulttuuririennoista tai äkkilähdöstä ulkomaille. Olen niin kyllästynyt ajattelemaan ”sitten kun”, mutta tässä asiassa ei auta kuin odottaa. Toivon, että paremmat ajat olisivat tulossa. Pidän itseäni realistisena optimistina, mutta väkiselläkin sitä vähän kyynnistyy, kun näyttää siltä että tässä maailmassa köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu. Silti en luovu toivosta!

Häpeän välillä vähävaraisuuttani. On ihanaa, kun on ihmisiä ympärillä, jotka pyyttettömästi auttavat, mutta silti tieto siitä etten pärjää itsenäisesti on iso kolaus ylpeydelleni. Taloudellinen itsenäisyys ja rahallinen tasapaino on mulle yks niistä isoimmista juttuista, joita haluan saavuttaa mun elämässä, ja kun tällä hetkellä en voi elää niin, se syö sisältäpäin. Olen kyllä kiitollinen kaikesta avusta jonka saan. Haluan silti päästä tästä tilanteesta eroon ja vältän tilanteita, joissa tarvitsen apua. En halua pummata enää yhtään mitään.

Pitää ajatella positiivisesti; mulla on katto pään päällä, edes jotain ruokaa jääkaapissa etten näe nälkää, ystäviä, puhdasta vettä ja vaatteita päälle pantavaksi. Oon kuitenki paljon rikkaampi ku suurin osa tän maapallon asukeista. En mää halua valittaa, ymmärrän että onnellisuus kumpuaa ihan jostain muusta. Kyllä mä tästä selviin. Kyllä maailma vielä muuttuu.

Oon kattonu jo kolme jaksoa Takkatuli-sarjan ekaa tuottaria, erittäin lämmittävä sarja, suosittelen! Tää yhistettynä ambient musiikkiin ja hyvään kirjaan on ehkä parasta mitä voi tehdä näin joululoman alkajaisiksi (vaikka vähän kuumetta onkin). Mää sain jopa pyykättyä pari konneellista pyykkiä! Voimakäsiemoji! Huomenna lissää ja kohta sitten mummon luokse viettään joulua ^^

Tää biisi kolahti muhun kaikista eniten ja oonki kuunnellu tän jo varmasti vähintään kakskytä kertaa. Mennee suoraan sieluun. Kuunnelkaa.

https://youtube.com/watch?v=kmrEtB30oL8

Hyvää joulun odotusta kaikille! Ennää 6 yötä! <3

Kaikki kuvat ovat löydetty Pinterestistä.