Luoja auta!

Aamuisin sydän tykyttää kovaa, heti ahdistaa. 6 viikkoa ilman vapaapäiviä alkaa tuntumaan. Alan uskomaan, että sairasteluni syy on stressi. Vielä olisi pakko jaksaa 6 viikkoa. Se tuntuu helvetiltä. Olen tehnyt työtä liikaa kohta neljä vuotta. Kokoajan vähintään kaksi duunia: toinen rahantienaamiseen, toinen oikea ammattini (johon kuuluu kunnianhimo!). En jaksa enään sitä, että elämä on työtä. Ei kerkiä ikinä auttamaan ketään toista, ei koskaan vain olemaan (en edes tiedä mitä se on?), tuntee kateutta niille joille on kivaa ja rentoo, liian monet asiat vituttaa. Sitä se stressi tekee. Ja ennenkaikkea keho huutaa apua. Ei jaksa urheilla, ei kestä kysymystä mitä kuuluu? Ei näe kummilasta. On vihainen jatkuvasti puolisolle, äidille, ystäville, tuntemattomalle. Muuttuu neuroottiseksi, vanhaksi, kankeaksi ja särkyiseksi. Hymy on teennäistä. En koskaan tässä ja nyt, aina siinä mitä pitää tehdä ja sitten kun tekee on jonossa ne kuus muuta juttua.

Ok, ehkä vähän liioittelua, mutta voin sanoa, että juuri nyt tuntuu tuolta! Jos en tee töitä makaan kotona joku eläimistä päälläni.

Luoja auta mua jaksamaan! Mut ei se auta.