Väsynyt kassaneiti
Ollut kamalia päiviä. Mitään pahaa ei ole tapahtunut, mutta mun keho on ihan burn-out tilassa. Keväthän oli mun elämäni pahin työn suhteen: kolmessa kuukaudessa max 6 vapaapvää. Ajattelin eilen ,että mun olo johtuu kolmesta vähäunisesta yöstä. Viimeyönä sit nukuin 7 tuntia ja olisin nukkunut enemmänkin mutta herätyskello ja työt. Jännä juttu, et vaikka sain toiset työni tehtyä (ne joissa mulla on kunnianhimoa) on mulla toisen työn (se paskapalkkainen) kanssa nyt 7/9 pvä menossa. Ei ihme että keho ei ala tokeneen. Oon vaan ollut niin helpottunut et sain toiset duunit hoidettua loppuun ja jotenkin tää yks duuni on tuntunut niin helpolta. Mut tosiasiahan on se, että teen vieläkin ihan liikaa töitä. Onneksi perjantaina alkaa 10 pvän loma. Aion olla täysin aikatauluton. Nukun niin pitkään kuin haluan. Siivoan jos jaksan. Maalaan yhden huoneen jos se alkaa ilosta. Katson, mitä Seikkailija on istuttanut meidän pihalle (jos pienet ovat enää hengissä aamuisen raekuuron ja kylmyyden ansiosta).
Olen tehnyt jo 9 vuoden ajan paljon töitä. Mutta olen pystynyt palautumaan rupeamista esimerkiksi vikonlopun aikana. Nyt kun viikonloppuja ei ole ollut aikoihin, on keho ihan tiloissa. Aamuisin tosiaan korkea syke ja kuristus rinnan kohdalla. Sängystä nouseminen on vaikeaa ja kahvinkeittäminenkin ahdistaa. En jaksais ees puhua, jotenkin äänihuulet väsähtää yhestäkin lauseesta. Jos koen, että mulla on yhtään kiire saan jonkinasteisen lievän paniikkikohtauksen. Onneksi tajusin sen, että mun ei oo nyt hyvä urheilla mitään sykettä nostattavaa. Tavoitteena on kävellä ja venytellä, sitten kun olen siihen valmis. Ihmeellistä kun nyt en vaan pysty. Oon aina ollut niin tehokas. Vielä talvella tein kahta duunia (silloin jo kyllä vitutti se toinen), mulla oli viitenä iltana viikossa harrastuksia (nyrkkeilyt, kuoro, astanga-jooga, avantouinti) ja kaverit ihmetteli miten jaksan? Nyt mä ite mietin miten mä oikein jaksoin?
Toivon, että tila ei menisi pahemmaksi. Aion nyt tehdä kaikkeni, että paranen. Toinen työni loppuu elokuun jälkeen ja aion pitää huolen kahdesta vapaasta viikossa. Jos tulee työtarjouksia, mietin ensin tarkkaan, riittääkö mun aika niihin oikeesti. Mun ammatissa ei vaan kauheesti kannata sanoa ei. Mut nyt menee terveys kyllä menestyksen edelle. Muuten musta tulee toimintakyvytön. Näitä ajatuksia vaaliessa oon vielä kolme päivä täällä kaupalla ja toivon, että tulis mahdollisimman vähän asiakkaita. Oon tähän asti pystynyt näyttelemään hyvää asiakaspalvelijaa, mut nyt en enää jaksa. Tänään kaupantäti ei hymyile ku vähän.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Kuinka olette niistä parantuneet, jos olette 🙂 ?