Ihme // Miracle
Se on tapahtunut! Olen ollut urheilukunnossa jo viikkoja. Vain yksi pieni flunssantunne ja senkin selätin aamussa (valkosipulilla, sitruunalla ja inkiväärillä). Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen urheilu sujuu. Olen miettinyt syitä ja niitä tuntuisi olevan neljä.
1. Lisätty proteiini. Tämän hetkisenä proteiini lisänä Fastin soijajauhe. Jokaisella syömisellä edes vähän proteiinia. Tavoitteena 80g/päivä. Mutta en ole laskenut orjallisesti.
2. Allergiaan nenäsuihke. Lääkäri määräsi heinäallergiaan noin 6 viikkoa sitten. Voi olla, että pienet koira- ja kissa-allergianikin ovat sairastuttaneet minua viimeiset vuodet ja suihke auttanut myös eläinallergioihin. Minähän en luovu öistä kissa kainalossa! Tai koirasta masun päällä sohvalla! Ja mikä parhainta: suudelmista!
3. Työn vähentäminen. Olen tehnyt vain pakolliset palkkatyöt (noin 3pvää/viikko) enkä ole edes miettinyt työhuoneelle menemistä. Oikeastaan jos mietin tuntuu ahdistusta kehossa ja mielessä, eli todellakin jatkan vielä työhuoneelta laiskottelua elokuun loppuun saakka.
4. Sen tajuaminen, että mitä ilmeisimmin olen herkistynyt homeelle ja nyk. työpaikassani on huono sisäilma. Asiaa tutkitaan ja nyt tila on puhdistettu kaikesta pölystä ja olen kokojan ulko-ovi auki niin että ilma vaihtuu. Vieläkin päänsärkyiset työpäivät mutta sinnittelen vielä heinäkuun (enää 5 työpäivää!!) , jonka jälkeen en palaa tänne enää koskaan!
ja urheilut ah!
1. Juokseminen. Olen aloittanut todella kevyesti 2-3 kertaa/vko 3-4 km kerralla, vauhti 6,50min/km. Aluksi toinen polvi reistaili jo heti lenkin alussa kunnes valistuksen ansiosta siirryin kokonaan hiekalla/nurmikolle ja kipu loppui. Aikaisemmin olen juossut heti urheilutauon jälkeen 8km ja taantunut takaisin sairaaksi. Nyt varovasti.
2. Nyrkkeily. Minulla on muutama vuosi kuntonyrkkeilyhistoriaa ja nyt eräs ystäväni, 30 vuotta kisoja tuomaroinut seniori, alkoi antamaan yksityistunteja. Olemme käyneet salilla kahdesti ja pienellä hionnalla olen jo vähän tajunnut miten oikeasti kuuluu lyödä! Olen aika kömpelö jaloistani ja refleksini ovat todella hitaat, mutta nyt haluan ja aion kehittyä. Ehkä musta tulee vielä joskus seniori kilpailija ;) On niin piristävää liikkua uusissa ympyröissä: ympärilläni treenaavat 15-20 vuotiaat kilapailevat pojat ja eilenkin olin salin ainoa tyttö. Venytellessä tutustuin 67 vuotiaaseen entiseen kilpailijaan. Kunhan vaan uskaltaa mennä sinne eikä mieti kaikki kuitenkin nauraa mulle niin on ihanaa! Ja aion koittaa harjoitella lyöntejä peilin edessä päivittäin muutaman minuutin niin uudet oikeat liikeradat menevät ehkä joku päivä perille sekaviin aivoihini.
Ainiin. Kerroin edellisessä postauksessani salaperäisestä kirjalähetistä. Eilen postilaatikkooni kolahti kolmas kirja. Siinäkin eläintenkuvia ja lauseita ihmiselle, joka tekee liikaa työtä ja lopulta hajoaa. Sen on tehnyt entinen työnarkki joka vain yksi päivä heräsi mielisairaalasta. Olen käynyt kaikki ystäväni läpi ja kukaan ei ainakaan myönnä. Nyt epäilen yhtä naapuriani. Jännää. Ja jos se ei ole tämä naapuri niin en tajua kuka, koska ainakin kirjojen tuoja tuntee hyvin minut. Eilinenkin kirja osui suoraan sydämeeni- suorastaan nostatti huonoa omaatuntoa ja häpeäntunnetta: oletko valittanut ystävillesi stressaavaa työtilannettasi niin paljon, että he alkavat jo kyllästymään TAI särkeekö vasemman silmäsi takaa päivittäin vihlovasti?
Huoh. Onneksi en ole enää viime keväässä. Vapaus, liikunta ja ilo tässä mä oon nyt!