Ilman mämmiä?

Käykö joku muukin lauantaina töissä? Mä käyn joka lauantai aina toukokuun loppuun saakka. Joskus se itkettää kun huvittais ennemmin nukkua sataan, haravoida syksyltä jääneet lehdet, mennä keskustaan syömään sushia tai Pyynikin metsään muistelemaan nuoruutta. Mutta ei, multa löytyy itsekuri ja aamun maisema oli tässä.

Eväänä oli toissapäivänä tehtyä härkäpapukeittoa. Valmistuksessa ei ole käytetty mutaa pihaltamme vaikka ehkä siltä näyttää (apua! ketä kiinnostaa? no mua).

Keitto oli myös valunut pitkin reppuani. Söin sen siis ilman lientä. On ollut helppo pysyä erossa maidosta, sokerista ja vehnästä kun on suunnitellut hyvin ennalta ruuat. Jos esim kotona ei olisi kaikkea tarpeellista, retkahtasin heti. Eväitäkin pitää olla aina paljon mukana, jos mulla iskee hypoklykemia on helvetti irti. Usein marketeissa näkee jonossa 2-4 vuotiaita jotka vaan huutavat haalari päällä naamat punasina lattialla. Seikkailija sanoo, että tulen aina sellaisista mieleen. Olen siis todella ihana. Kuvassa päätön Sokeri.

Kun tulin takaisin kotiin, oli vielä valoisaa. Sain toteuttaa aamuisen unelmani ja haravoida pihaltamme 5 jätesäkillistä lehtiä. Jäljellä vielä 25. Plus kahden vuoden ajalta remonttijätettä: tiiliä, lautaa, savea, paskaa. Mut en mieti tätä enempää tai ahmin kaikki kakunpalat pakkasestamme. Tästä tulikin mieleen, että meinasin tänään masentua muistaessani mämmin. Että onko siinä sokeria? Apua! Mä olen niin mämmihullu että leivoin siitä vuosi sitten jopa sämpylöitä. Googletin ja löytyi tieto, että luomu mämmiä saan syödä! En siis vielä kuolekaan! Aamen!