Eilisen ruokia ja Sairas
Teen usein kasviskeittoa. Se on nopea, halpa, täyttävä ja hyvä. Yleensä laitan sitä mitä kaapista löytyy, nyt löytyi: kaalia, porkkanaa, punaisia linssejä ja valkosipulia. Teen keitosta aina tulista, joko tuorechilillä ja kuivatetuilla, jotka äiti toi jostakin. keitossa pitää aina olla protskua, muuten se ei pidä nälkää ja urheilu tökkii. Linssi on tosi hyvä protskunlähde, paljon parempi kuin pavut (tai kai niissäkin on eroja mutta kokemuksena linssi paras). Ei siinä että tässä mitään urheilla voisi: olen taas Sairas. Kulkukoira ei ole koskaan sairas, aina vaan iloinen. Häntä heiluu vaaleanpunaista keittiönlattiaa vasten niin kovaa että se sulautuu siihen. Keittoa ei sulle tipu tää on ihmisen ruokaa.
Seikkailja on samalla alalla kuin minä. Mutta hän voisi ehdottomasti olla myös kokki. Vaikka jääkaappimme näyttäisi silmääni tyhjältä, pystyy hän loihtimaan uskomattomia gourmee aterioita tyhjästäkin. Ja kaikki näyttää kauniilta. Kun minä haen keittiöstä meille jugurttia, on lautaselle heitetty jugurttia ja kasa hunajaa lusikassa, kun Seikkailija tekee sen, on tulos näin kaunis. Hän jaksaa antaa aikaa ruokien valmistamiselle ja sommittelulle. En muista mitä tuo vihreä on mutta aivan ihanaa. Ikkunalaudalla mullassa kasvanutta.
Onneks ei ikinä tarvi sairastaa yksin. Koko perhe yhdessä kasassa. En tiedä mitään ihanampaa.
Ja vihdoinkin onnistuin ottamaan teille kuvan Böönan omenaraakakusta. Von kertoa, että oli hankalaa matkustaa sen kanssa kotiin ilman, että tuhoaa heti.
Iltamässäilyhaastekin on mennyt hyvin! Ja vaikka tänään on ollut aika kamala päivä ja mielessä kävi nytmä kyllä ansaitsen irtokarkkeja kun on niin paskaa, niin siltikään en ostanut. Ihmeellisen helposti olen onnistunut olemaan sokeriton ja vehnätön. Ja hetken mietittyäni, jos mulla on liikaa töitä ja olen ihan romuna, niin miks tunkisin itteeni vielä kaiken lisäksi sellasta myrkkyä joka sais vaan olon vielä huonommaksi. Rupean tajuamaan, että se 34 vuotta kestänyt herkuttelu ei oo mun juttu. Entiselle syömishäiriöiselle on vihdoin alkanut löytymään tasapaino syömiseen: Vehnättömyys on vähentänyt turvotusta ja olen pitkästä aikaa sujut vartaloni kanssa (kun täytin 30 ja mulle tuli perse ja piti heittää kaikki lempihousut pois, siitä asti oon kärsinyt). Kun taas kokoaikainen sokerin syöminen heitteli verensokereitani ihan miten sattui ja ahmin monta kertaa päivässä mitä vaan satuin käteeni saamaan 20 kertaa päivässä. Nyt ei olot heittele (verensokerinsuhteen- muuten kyllä:). Kiitos Sairas Sokeri siitä. En kyl ois pystynyt tähän ilman sua.