Nälkä!

Sain perjantaina yhden ison työurakan päätökseen. Tunne on ollut uskomaton. Enää on muutama viikko työtä ja työtä vieläkin vähän liikaa, mutta selkeesti ressitaso on laskenut. Rupesin pikapiirtäjäksi: kuvassa Seikkailija ja Susuli, eli parhaat ystäväni. Tämähän on nyt kuin sisustusblogi kun voitte nähdä hienoa kotiani piirroksestani. Seinällä Emma Ainalan upea maalaus, joutsen kukkaruukku, minun oma nalle-maalaus.

Tuona iltana tunsin kyltymätöntä nälkää. Syötyäni kaksi avocadoa ja kuusi palaa ruisleipää täytteillä tärisin yhä. Mulla on aina nälkä mutta ei koskaan jano (alkoholittomana jo 9kk ja voin kertoa, että monet kerrat on tehnyt mieli vetää kaatokännit v*****seen mutta ei, elimistö ei vaan vastaanota kyseistä tuotetta!), eli pullot pöydällä ei oo mun! Mutta Kissa sylissäni on mun! Mun ihana ressinpoistolaite!

Olen ennenkin kertonut siitä, kuinka Seikkailijani pitäisi olla kokki. Hän on siinä hommassa uskomaton! Jääkaappi, jonka sisältö on tyhjä, muuttuu Seikkailijan käsittelyssä mahdollisuuksien ruokatoriksi. Näinkin yksinkertaiset ainekset kuin leipä, porkkana, valkosipuli ja voi. Kun jaksaa vähän höyrytellä vihanneksia ja asetella ne nätisti niin ah Sokeri on onnellinen!

Tässä välissä tapahtui ravintolapäivä Pyynikillä ja kokkiystäväni pihajuhlat. Unohdin kuvata herkut. Sunnutaina meinasin räjähtää, mutta piti lähteä Helsinkiin töihin. Kesäpäivä piristi mieltä, löysin kaapista ystävältäni saamat hänen itsensä tekemät mokkahapsukengät. Seikkailija löysi autotallista kaikki kadonneet kesätakkini joiden takia olin jo itkenyt ja luovuttanutkin. Kuvan takki on rakkaan tätini vanha. Vatsassa pullottaa kolmen päivän herkuttelu.

Bussin odottelu ja matka kului 400 kpl A4 papereita taitellessa.

Muutaman tunnin Helsinkityöskentelyn jälkeen aloin etsimään hyvää kasvisravintolaa. En halunnut mennä niihin muutamaan joiden Ruokalistan osaan ulkoa. Uusi tuttavuus kertoi että muistaakseni korkeavuodenkadulla on joku kasvisravintola olikohan se Juuri. Kävelin 2,5km mokkasiineillani jotka sain ystävältäni koska näillä on niin paska kävellä. Nälkä oli ihan kamala. Hetken kuluttua istuin kadunvarrella kirjoittaen nettiin Tulin super nälkäsenä tähän ravintolaan, kuvittelin et on kasvisravintola ja norm. hintanen. Ei ollu kuulemma tilaa kunnes tajusivat että olen kohta kuollut ja laittoivat minulle pöydän ja tuolin kadunvarteen. Siinä vaiheessa ei enää kehdannut perääntyä menun saatuaan. Kuolen vararikkoon ja yhä nälkään!

Skippasin alkupalat ja siirryin pääruokaan. Kasvissipulipihvi.

Heti kun näin annoksen mietin että ompas nättiä mutta ei saakeli ei toi täytä! Ja sit lähti käsistä kun leivät saapu. Vehnää, vehnää & vehnää + tappava nälkä = TODELLAKIN SYÖN!

Syötyäni näin ystävää joka osti meille latet ja marjakakunpalan. Peli oli menetetty. Kun kerta söin jo vehnää niin syödään sit sokruukin, ihan sama! Voin kertoa, että kotimatka oli aika mielenkiintoinen. Pidätin koko matkan oksennusta ja ravasin vessassa. Hyvä muistutus siitä, miks alotin tän blogin.

Seikkailijan gourmeeannokset 1e + rakkautta

Juuren gourmeeannokset 35e + nälkä.

p.s mulla on yhä nälkä!