Oh baby it’s a wild world
Takana 50 päivää, joista kaksi vapaapäiviä, edessä 25 päivää joista 0 vapaapäiviä. Jaksan sillä ajatuksella, että en ole vielä tullut ihan hulluksi ja loppu jo häämöttää. Toiset päivät ovat helppoja ja toisina olen totaalisen hajalla. Viime viikon jaksoin tosi hyvin iloisin mielin, tänään olen kaatopaikan kasan alimmainen hylätty nalle. Tilasin itselleni lahjan, koska olen näin ahkera, superselviytyjä ja voimakas! Minna Parikan tossut. Siskoni häät ovat pian ja halusin Parikat kun kerta siskolla ja äidilläkin on.
Mä menin niillä juhliin. Ne on vähän pienet mut täti puhelimessa sanoi että tämä malli venyy paljon. Mulla oli kamala vaatekriisi. Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana tyylini on muuttunut paljon ja etenkin juhlahetkinä ei tunnu löytyvän kuin aivan liian pikkutyttömäisiä asuja. Laitoin päälleni Barcelonasta ostamani hauskan paidan joka oli ihan huono kunnes leikkasin sen kaula-aukon isommaksi ja hapsutin saksilla hihat.
Mun elämä on nyt mun kalenteri. Tää viikko näyttää tältä.
Oli pakko hypätä kk siit eteenpäin ja visualidoisa mun tulevaisuus. Mulla onkin tulevaisuudelle lupaus: Loppuelämän ajan 2vapaata/vko. Koska elämä ei oo työntekoa. Sen pitäs olla ystävyyttä, lepoa, lukemista, koirien kaa kieriskelyä, muiden auttamista, tanssimista ja iloa! Piti käydä pohjalla ennenku meni itelle jakeluun.
