Syömis- ja vammailuavautuminen (antakaa vinkkejä!)

Torstaina tunsin itseni terveeksi, perjantaina menin nyrkkeilytreeneihin ja sunnuntaina juoksin 6,5km. Tai en tiedä voiko puhua juoksemisesta kun vauhti on aikalailla sama kuin kävellessä. Toka juoksu tänävuonna ja meinasin kuolla sydäriin, oon tulipunanen hikipallo tulkaa ja elvyttäkää! Vaikka juoksukunto on olematon, eikä se minulle selkävammani ja polvinarskuntani takia hyvin sovikaan, tuntui eilen siltä, kuin kesästäni olisi tulossa elämäni urheilukesä! Olo oli todella hyvä: ah urheilu! Unelmoin sunnuntain pesiksestä ja yksi kaveri nyrkkeilystä lupasi alkaa antamaan minulle yksityistunteja. Kaikki nämä suunnitelmat kuulostavat ihanilta, mutta ei, tänään taas oksettaa ja kehossa menee vilunväreitä, tajuan, että olen ihan samassa tilassa kuin viime kuussakin ( ja sitä edellisenä ja jouluna ja toissa jouluna nyyh)… Mikä siinä on kun tulen aina kipeäksi kun urheilen? Onko samankaltaisia kokemuksia? MIKÄ MUA VAIVAA? Uskon iloon ja positiivisuuteen, mutta pakko myöntää että tämä urheilemattomuus vaikuttaa todella paljon äkäisyyteeni arjessa ja katkeruuteeni jota tunnen hyväkuntoisia kohtaan.  Kun taas oloni onnistuneiden treenien jälkeen todistaa sen, että urheilu tekee mut onnelliseksi.

Kotona ei ole hometta. En urheile jos en tunne itseäni terveeksi. Syön mielestäni terveellisesti, monipuolisesti ja useasti. Minulla on (ainakin oli) hyvä kunto. Lääkäri äiti sanoo, että altistun taudeille allergiani takia (mutta en niele tätä). Syön vitamiineja. Nukun yöni hyvin. Olen kyllä loppuun palanut mutta hirvein työkevätkin on nyt ohi. Missä siis ongelma?

Loppuun vielä yleistetyt päiväni ruokailut. Ehkä itsellekin konkretisoituu onko jokin ruokavaliossa vialla? En siis syö lihaa, kalaa, vehnää enkä valkoista sokeria. Enkä aio syödäkään, mielestäni niitä ei ihminen tarvitse!

Aamupala: kaurapuuroa, jossa mustikoita ja omenaa. Kahvia.

Lounas: saalaatti, jossa salaatinlehtiä, fetaa, tofua, riisinuudelia, paprikaa, kurkkua ja rypsiöljyä.

Välipala: luonnonjugurttia, jossa omena ja baanani ja hunajaa, ruisleivänpala avocadolla.

Välipala nro2: Pari ruisleivänpalaa tai kahden munan munakas tai hedelmiä ja pähkinöitä.

Iltapala: kaikenlaisen napsimista, epäterveimmillään sipsejä, terveimmillään kukkakaalia.

Tätä listaa katsoessa proteiinia voisi lisätä (mutta toisaalta en ole kokenut sitä tarvitsevani kun en ole juuri nyt urheillutkaan). Tällaisella ruokavaliolla oloni on kokoajan energinen. Jos olen tänään vielä onnekas, tuo Seikkailija minulle kohta töihin lakritsi-vadelmaraakakakun palan! Ja mä en todellakaan ole mikään ravitsemusterapeutti, joten kertokaa syönkö ihan päin prinkkalaa?

 

 

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta Ajattelin tänään

#aussiebartampere #paskapitsa

Aussie bar, Tampere. Tilattiin ennakkoon ruuat kun meitä oli niin iso porukka. Olin tosi iloinen kun kokki oli vastannut myöntävästi gluteenitonta pitsaa?- kysymykseeni. Olin tehnyt lauantaina klo 8.00-16.00 inventaariota työpaikallani ja syönyt klo: 14.00. Tapasimme baarissa 18.00 ja odottelimme ruokiamme vielä tunnin. OLI SIIS HELVETINMOINEN NÄLKÄ JA KOVAT PITSAHIMOT! Pitsa saapuu, näyttää ihan ookoolta mitä nyt pinnalla oleva majoneesi tms vähän kummastuttaa. Pohja näyttää valkoiselta pahvilta. En vielä tuomitse, henkilökunta kuitenkin niin mukavaa. Eka haukkaus: mitä v****a? Ookoo, vaikka pohja olisikin perunajauhoista tehty kuiva laatta voisin uskoa, että muut pitsanpiirteet voisivat sen vielä pelastaa. Mutta ei: juusto on kuivaa (ja sitä on todella vähän, seassa lilluu joitakin tunnistamattomia kasviksia) eikä varmaan edes ole juustoa. Muiden kanssa mietittiin mitä se oikein on? Kaveri oli tilannut margheritan (pitsan joka on aina hyvää= juustoa+rasvaa=aina hyvää) ja sekin maistui pahvilta. Pöydän toisella puolella istuvat tyypit jättävät pitsoistaan yli puolet. Ja nämä tyypit ovat sellaisia, jotka eivät varmastikaan vaadi grilliruuiltaan puoliakaan sitä mitä minä. Aikaisemmin baarimikko on ylistänyt, että tilaamani kasvispitsa on heidän paras pitsansa, oli siis todellakin mitä odottaa. Kaiken kruunaa se, että pitsa on haalea. Minun kotona tekemäni gluteeniton pitsa on tulikuuma, siinä on kilo juustoa päällä, vaihtelevat herkkukasvikset, pohja on rapea ja rasva tirisee pinnalla.

Tarjoilija kysyy ”Kuinka maistui”? Muut nyökkäilee ja kiittelee vaikka juuri on kiroiltu toisillemme 15 minuuttia. Miksi kukaan ei anna palautetta, ei olisi vakuuttavaa marista yksin. Taas mun on pakko avata suuni, sössötän englanniksi: I usually never give bad feedback and I dont want to be rude BUT this pitsa was cold, tasted like paper and made me really sad. Tarjoilija ottaa tylysti lautasen ja lähtee. Okei, nyt mä vasta oonkin surullinen. Menen maksamaan kassalle ja kiukuttaa, annan palautetta uudellen ja toivon saavani siitä alennusta. Ihanaa! Pitsa on minulle ilmainen. Saan vielä tarjouksen, että saan tulla heille syömään ilmaiseksi. Vastaan: no thank you.

Muut palautetta antamattomat ruikuttajat ovat kateellisia. Hetken kuluttua tarjoilija tuo muillekin rahat takaisin. Olin nimittäin maininnut yhdessä lauseessani others were disappointed too.

Mää vaan kysyn: Siis millasia pitsoja aussit syö?

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ajattelin tänään