Retkahduksia:

– Työhuoneen krapulainen seinänaapuri osti cocacolaa ja tarjosi. Kaadoin lasiin ja otin huikan. Ainiin! Täähän on sokeria! Päätin juoda loppuun kun uskoin, että en siihen varmaankaan kuole. Olin myös henkisenä krapula-tukena. Itse en oo pystynyt ees maistamaan alkoholia melki vuoteen.

– Työhuoneen seinänaapuri osti pringelsejäkin. Mulla oli kova suolanhimo ja luin nopeeta tuoteselosteen läpi. Ei sokeria Jee! Viis kpl nopeeta kouraan ja heti suuhun. Kunnes seinänaapuri lukee selosteen ja löytää jotain vehnäjutskaa. Mut en kuollut siihenkään.

– Yks ilta kotona: oli ollut koko päivän tosi heikko olo. Vaikka vaan söin ja söin ei auttanut ja jotenkin keho huusi sokeria!!! Otin pakkasesta porkkanakakunpalan, söin ja mietin et maistuupa pahalle. Mut se hirvee sokeritärinä loppu. Enkä ottanut viittä palaa lisää, mitä olisin vielä ennen tätä mun sairasta sokeri- projektiani tehnyt.

Yksi lempiherkkuni on neljän viikon aikana ollut soijajugurtti, vihreä omena, kaneli ja hunaja. Menee ihan karkista. Toisinaan palkitsen itseni raakakakunpalalla. Eilen olivat Ruohonjuuresta ja Sokokselta loppuneet ja ostin raakasuklaapallon. Olisin halunnut piirtää sen teille mutta kynät jäi töihin. Kuvittele ite: ruskea pallo.

Eilen leivoin myös gluteenitonta pannukakkua. Se ei ole vegaaninen. Oltuani kolme viikkoa myös ilman maitotuotteita palautin ne ruokavaliooni. Olen ollut jotenkin kuivettunut ja heikko. Varmasti myös vegaanisella ruokavaliolla saa itselleen kaiken tarvittavan, mutta minulla ei ole nyt ollut aikaa panostaa niin paljon ruokani tasoon kuin haluaisin. Olen tehnyt niin paljon töitä. Tuntuu myös siltä, että tämä työstäni johtuva burn-out tila on myös tehnyt minusta hyvin vaativan itseäni kohtaan: mikään ei tunnu riittävän ja kannan koko maailman tuskaa harteillani. Olen porannut paljon teho-tuotanto elukoiden takia ja ajatellut että en saa tukea sitä mitenkään. Olen nyt vähän hellempi itselleni, ehkä myös tajuttunai sen, että olen osa tätä koko tehotuotanto maailmaa ihan vain siksi että olen syntynyt tähän aikaan. Jos en sitä halua tukea on minun kuoltava. Enkä nyt aio kuolla. Jos en riistä eläimiä, riistän ihmisiä, jos riistän itseni, riistän monia rakkaita. Life is hard! Ainiin, se pannukakku (resepti löytyy täältä): makeutin sen kookos sokerilla. Ei sekään ole suurissa määrissä hyvä, mutta ainakin sisältää paljon myös hyviä ravintoaineita, toisin kuin valkoinen sokeri. Ja kunhan en jokapäivä sillä leivo! Päälle laitoin kermavaahtoa jossa oli vain vaniljaa (Ei sitä peruskakkavaniljasokeria vaan luomu vaniljajauhetta) ja mustaviinimarjoja. Söin vaan kaksi palaa ja tulin ihan sokerikylläiseksi. Aikoinaan vedin yksin koko pannukakun! Ihanaa huomata kuinka sokeririippuvuus on kadonnut. tässä ottamani upea kuva. 

En ole nyt sairastellutkaan. Olen uskaltautunut kahdesti viikossa nyrkkeilemään, päivittäin pitkiä lenkkejä hauvojen kanssa ja lähelle 20km pyöräilyä. Tosi iloinen olo tästä! Nenä kyllä vuotaa, mut niin kai nyt vuotaa kaikilla? 

Tuossa vähän venyttelinkin ystävien kanssa. Mukavaa viikkoa kaikille!