Lainasin eilen ystävältä mukavaa lomalukemista. 10 päivän lomahan alkaa vasta perjantaina, mutta aloitin silti jo lukemisen. Laskeudun hitaasti ”parantumis lomalleni”: poissa facebookista seuraavat 12 päivää, lomakirjan lukeminen jo nyt töissä (!), ilmoittautuminen Oman olemisen viikkoon sekä uuden piirustuskerhoni ”Iloiset piirtäjät” ensimmäisen tapaamisen suunnittelua. Näytän nyt jo hukkuvan kaikenlaiseen aktiviitteettin, mutta nämä ovatkin juuri sellaisia, joita en ole pystynyt tekemään kuukausiin!

Lomakirjani on Brad Warnerin Hardcore zen ja nyt jo alkaa tuntumaan siltä, että olen lukenut kyseisen opuksen jo ennen lomani alkamista. Sen verran koukuttavaa tekstiä. Luulitko että punk on rajuinta mitä löytyy? Luulitko että auktoriteettien kyseenalaistaminen riittää? Ei sinne päinkään! Kovat kaverit kyseenalaistavat kaiken, ja ne kaikkein kovimmat kyseenalaistavat jopa itsensä. TÄTÄ ON HARDCORE ZEN. Zeniä niille, jotka eivät kaipaa lootuksenkukkia ja temppelikelloja, mutta haluavat tietää totuuden.

Musta tuntuu, että tämä kiireinen tapani elää (ja niin myös monien muiden!) kaikkine ulkoisine informaatiotulvineen ja ärsykkeineen, on tehnyt sen, että en kohtaa koskaan itseäni. Lähiaikoina olen miettinyt: kuka olen? osaanko rakastaa? kuinka tietää, mikä on oikea sydämen ääni? mitä mieltä olen oikeasti asioista? olenko paha? millainen oikeastaan edes olen? Muutama viikko sitten lähdin kävelylle YKSIN. Yksin sana suurella, koska olen hoitanut kävelyni viimeisten 25 vuoden aikana aina koirat seuranani (nyt ne olivat mökillä). Ja nykyään vielä se puhelin eli kaikkeus taskussani. Voin kertoa, että koirien kävely on rentouttavaa, mutta silloin et pysty antaa ajatustesi kulkea ilman keskeytyksiä. Tiina perkele nyt pois sieltä puskasta! Tänne! Tänne! Ei! Istu! Hyvä! Voi helvetti minne se Kulkuri nyt katosi? Terveterve! Joo nää on ihan sekarotusia, nää on tyttöjä ja tosi kilttejä. Joo Tiina on 12 ei uskois, hyvin on säilynyt niinku omistajansakin! Mutta nyt oli toisin ja tajusin, miten ihmeellistä ykseys on. Ihan jo se, että pääsin tässä yksinolemisen ajatuksessa näinkin pitkälle. Normaalisti olen niin keskittymishäiriöinen että en edes kerkee kohdata pääni sisäisiä juttuja vaan tungen sen täyteen esim facebookin newsfeediä. Ja keskittymiseni taso on huonontunut selkeesti viimeisinä vuosina. Kuten myös hermoni lyhentyneet, ahdstukseni lisääntynyt, työkasani kasvaneet. Nyt haluun tehdä stopin kaikelle ja antaa päälleni hiljaisia seiniin tuijotteluhetkiä. Siksi facebook loma.

Tänään illalla aloitan meditoinnin. Aion istua mukavassa asennossa silmät kiinni 20 min ajan. Huomisesta alkaen aamuin ja illoin. Keskityn hengitykseen ja heti kun huomaan jonkin ajatuksen tulevan päähäni koitan työntää sen pois. Luin tänään myös Transsendenttisesta meditaatiosta, johon periaatteessa pitäis käydä joku kurssi, mutta nyt ei oo rahaa sellasiin. Ensin testaan onnistuuko ees jonkinlainen pysähtyminen itekseen. Tuossa TM:ssä meditointiin kuuluu jokin henkilökohtainen mantra, itselle se voisi olla: xx xxx xxxx xxxxxxx. Sori salakieli mut se on salainen jokaiselle.Onko lukijoilla kokemuksia meditoinnista? Mä olen kuullut siitä vaan hyvää: poistaa stressiä, ahdistusta, parantaa keskittymistä, vähentää sairastelua. Infoon sit teille tuliko musta viikossa hardcore zen vai tarvitaaks joku kymmenen vuotta.

p.s Muistakaa lisätä elämäänne myös pussailua!