I

Minä odotan,
olen raskaana toivolle.

Odotan,
kotini lämmössä,
koiran vajotessa
syvään mietiskelyyn,
Vallilan eläessä yhä kiihkeämmin
ympärillä,
sen saman Vallilan,
joka oli unohtunut
vähemmän julmaan
kaupungin varjoon,
kuin onnekkaaseen
järjestelmävirheeseen.

Nyt aika on saanut meidät kiinni
ja kaikkialla ympärilläni kasvetaan,
rakennetaan elämää ja
kohistaan.

Täällä ylhäällä,
minä odotan.

Sinua, rakas lapsi,
ennen kuin hyppään
yhteiseen, kiihkeään keskinkertaisuuteen,
minä myös. Täällä
raskaana toivolle.