III

Ajattelen,
ne pääsiäisaaren patsaat.
Ne ovat sellaisen ihmisen kuvia,
jonka kipu on kivettynyt.

Ja siellä ne katsovat
iäisyydestä iäisyyteen,
suoraan siihen kipuun,

eikä se murene merestä, tuulesta,
eikä ajasta.

Suoraan siihen kuivaan kipuun,
joka on kuin jäykkä nahka
kiinnikasvaneen kohdun ympärillä.

puheenaiheet ajattelin-tanaan runot-novellit-ja-kirjoittaminen lapset
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *