IV

Vihaan sinua ystävä,
myrkyn täyttämän tyhjäni pohjasta.
Vihaan viatonta iloasi,
kasvavaa kohtuasi,
tulevaa lastasi,
joka on tarttunut sinuun niin iloisesti.

Vihaan,
olen rankaani myöten pahassa kastettu,
olisit voinut sääliä minua
ja antaa elää edes kuukauden
vain pelossa
eikä tässä syövyttävässä kateudessa.

Vihaan,
pysy poissa surustani
älä katso päin,
koko ihoni, kaikki sen poimut ovat auki
vereslihalla pahasta tahdosta.